Olen ollut koko viikon aivan loppu. Puhki ja poikki.
Joka puolella harmautta, sumua ja märkää. Vettä sataa ja väsyttää.
Tänään tulin töistä kotiin lopen uupuneena ja viimeisillä voimillani raahasin itseni tallille.
Tunnin ratsastuksen ja muun puuhastelun jälkeen lähdin ajamaan kotiin ja tajusin, etten ollut tuona aikana ehkä sekuntiakaan miettinyt mitään ylimääräistä, ei väsymystä, ei stressiä, ei edes sitä harmaata ankeutta. Pelkkä valaistu kenttä ja hevonen. Olo on kuin uudestisyntynyt.
Sellaista turpaterapiaa. Ihanaa viikonloppua!
-Suvi-
