Welcome!

Welcome!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Asioiden tärkeysjärjestys

Onpa jäänyt harvalle postaukset viimeaikoina. Se joshtuu siitä, että aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Kun aloitin tämän blogin pitämisen, yllätyin siitä miten paljon aikaa se vaatii eikä minulla sitä valitettavasti ole irroittaa välttämättä edes kerran viikossa. Kokopäivä työ, kaksi koiraa ja kodinhoito sekä sosiaalinen elämä vievät aikani ja olen sitä mieltä ettei bloggaaminen pääse kiilaamaan noiden asioiden edelle tärkeysjärjestyksessä. 


Kesää odotellaan innolla, tosin hiljattain on selvinnyt, että reissutyöleskeys tulee jatkumaan ainakin syksyyn (se väliaikainen reissutyö, josta joskus aiemmin kerroin). Mutta uutta kasvihuonetta suunnitellaan, terassi pitäisi tehdä ja sitä sun tätä. Saa nähdä miten viikonloput riittää! Nämä kuvat on viimekesältä, vähän kesäiltojen tunnelmaa :)


Ensi viikonloppuna alkaa myös uusi koiraharrastus, kesän lähestyessä lähestyy myös paikkakunnan koiratapahtumat, kisat ja näyttelyt joissa olen mukana järjestämässä. On niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa...


Joten, blogi hiljenee nyt. Ei kokonaan, mutta aion pudottaa postaus paineet harteiltani ja keskityn täysillä siihen mitä tapahtuu reaaliajassa, minun fyysisessä ympäristössäni. Nyt esimerkiksi lähden tekemään treenisuunnitelman koirille ja parin tunnin päästä lähdetään toko-treeneihin. Ihan off-linenä ;)

Käykää välillä kurkkimassa täälläkin, luulen että kirjoittelen tänne välillä kuulumisia ja kesätunnelmia Yläkylältä!

-Suvi-



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Mila Toimi Marjatta 6v!

Toisen koirani syntymäpäivä on 6.1. 
Tämän johdosta haluaisin esitellä teille Milan, 
viralliselta ristimänimeltään Rocbee Maryanna, 
mutta meille Mila, Mimaski, Mila Toimi Marjatta.

Vanhempani eivät koskaan suostuneet hankkimaan meille koiraa kun olin lapsi 
(hevosen tosin hommasivat, ja sehän onkin vallan helppo lemmikki se!). 
Sanoivat että sitten kun minulla on oma koti, niin voin ottaa niin monta koiraa kuin haluan. 
Taisin asua vuoden poissa kotoa, niin luokseni muutti Mila, walesinspringerspanieli narttu (rodun esittelyä). Ensimmäinen koirani, unelmieni täyttymys. 



Mila oli nuorempana riiviö. Siinä asui kaikki maailman energia, se oli hellyyttävä ja raivostuttava. Keksi milloin mitäkin kolttosia.. 





Mutta tuo tullessaan n. 3 kilon rääpäle vei sydämmeni niin, että päätin taistella kaikki taistelut sen kanssa ja lopussa todella taitaa kiitos seisoa. 




Ennen kaksi vuotiaana todettua atopiaa harrastimme näyttelyitä ja pärjättiinkin hieman. 
Atopia vei ihon huonoon kuntoon kerta toisensa jälkeen, 
eikä sairaudesta johtuen jalostukseen käyttö tule kuuloonkaan, 
sillä sairaus on periytyvä. 
Tästä syystä näyttelyt jäivät ja ollaan keskitytty 
sen jälkeen rennompiin harrastuksiin. 

Jyväskylän kansainvälinen näyttely 2009

Helsinki, Voittaja 2009

Nykyisin harrastamme tokoa (tottelevaisuus koulutusta) ja Milasta on kasvanut fiksusti käyttäytyvä ja hieno koira. 

Hyvää syntymäpäivää Mila!



Gordoninsetteri


Viime sunnuntai oli koira-asioiden täyteinen päivä, aamulla ulkoilin rakkaan ystävän ja hänen koiriensa kanssa, iltapäivä meni paikallisen koiraharrastusporukan vuosikokouksessa, se poiki minulle paikan yhdistyksen johtokunnassa, joka kokoontui heti perään. Päästään tällekkin vuodelle järkkäämään kaikenmoista ohjelmaa koirille ja koiraihmisille :) Ja koska tammikuussa esittelin vanhemman koirani Milan (spanielipostaus klik!) ajattelin tehdä saman myös meidän juniorista, Lilistä, meidän Lili Vieno Birgitasta.


Gordoninsetterit ovat seisovia lintukoiria. Rodun esittelyä löytyy TÄSTÄ. Näiden koirien elämäntehtävä on siis metsästää lintuja ja sen kyllä huomaa meidänkin neidistä. Osa suomalaisista kasvattajista myy pentuja vain metsästäville ihmisille, joka toisaalta on myös minun mielestäni ihan järkevääkin, koska vahvasti riistaviettinen koira saattaa tuottaa hankaluuksia tilanteessa jos toisessakin. Vaikka meillä ei metsästetä, on meillä silti kaksi metsästyskoiraa, tosin olen pyrkinyt pitämään huolen siitä että metsästyskoiran energia saadaan kanavoitua johonkin järkevään toimintaan, vaikka se ei aina metsätykseen liity.


Lili oli minulle tullessaan puoli vuotias, laiha ja arka setterivauva. Se pelkäsi kaikkea, ei ollut ikänään ollut autossa, hihnassa, saati sitten muutenkaan ihmisten ilmoilla tai tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa. Minä asuin silloin aivan Jyväskylän keskustan tuntumassa, kerrostaloyksiössä ja vietin elämää, jossa lähes päivittäin oltiin tekemisissä eri ihmisten ja koirien kanssa. Mahtoi olla melkoinen kulttuurishokki tuolle pallerolle. 


Ensimmäinen puoli vuotta meni varmaan siihen, että opeteltiin olemaan hihnassa ilman että edettiin juoksemalla taluttajan ympäri niin kauan kun hihnaa riitti. Opeteltiin olemaan autossa itkemättä, tehtiin havaintoja siitä että meillä ei tarvitse juoda vesikuppia aina tyhjäksi kun siihen laitetaan vettä, sitä tulee aina lisää, ruuan saa kaksi kertaa päivässä ja sen voi syödä rauhassa, kukaan ei sitä sinulta vie pois. 


Typykkä kotiutui kyllä melko hyvin, tulivat alusta asti juttuun Milan kanssa, joka tuolloin oli 4-vuotias. Pikkuhiljaa alkoi käytöstapojakin tulla esille ja Lili hoksasi, että ihmisen kanssa voi ja kannattaa tehdä yhteistyötä, eikä vain hösöttää oman vaistonsa varassa joka tilanteessa. 


Vielä Jyväskylässä asuessamme ehdimme muutamia kertoja käydä agilityssä, joka osoittautui ihan ykköslajiksi, sekä koiralle että omistajalle. Maalle muutettuamme kuitenkin lonkkakuvat kertoivat karua tarinaa periytyvästä lonkkanivelen kehityshäiriöstä (lonkkanivel dysplasia) tuloksella D/D eli kohtalainen nivelen kehityshäiriö. Agilitystä tuli meille epäsäännöllistä iloittelua ja tavoitteellisempi harrastelu vaihtui tokoon, eli tottelevaisuuskoulutukseen. Keväämmällä alkaa myös haku, eli ihmisten ja esineiden hakua maastosta. Odotan innolla :)


Kotona Lili on hellyyden kipeä sylikoira, vaikka fyysinen koko ei tätä puolla (60cm x 25kg).
Se hössöttää ja vöyhöttää, on mielellään "apuna" kaikissa kodin töissä, ja heittää helposti parinkin tunnin lenkin laukkaamalla ja sinkoilemalla edes takasi. Olis hauska joskus virittää siihen joku matkamittari :D 


Lili on setterimäiseen tapaan iloinen, rakastava ja vilkas, vieraita kohtaan hieman hitaasti lämpenevä ja ujosteleva. Juuri hyvä, rakas karvakasa. Pienestä ujosta luuviulusta on kahdessa vuodessa kasvanut yritteliäs toko-koira, ja aion tulevaisuudessakin panostaa yhteiseen harrastustoimintaan.




-Suvi-












lauantai 1. maaliskuuta 2014

Weekends

Olipa ihana lauantaiaamu! Heräsin ennen isäntää (kerrankin!) Keittelin aamuhämärässä rauhassa kahvia ja töpöttelin kupponen kädessä koirien kanssa ulkona parin asteen pakkasessa. 

Viikonloppu aamut on ihanan kiireettömiä, ehtii juoda rauhassa kahvinsa, heräillä ja suunnitella päivän juttuja.


Tänään päästiin myös ulkoilemaan auringon paisteessa! Vaikka säätiedotus eilen tiesi kertoa että keski-suomessa sataisi tänään räntää.. Ei oo näkyny! :)


Meille muutti tässä jokin aika sitten vierashuoneeseen uusi asukki. Penkki.


Se on erittäin vanha, peräisin äitini lapsuuden kodista, hieman hutera ja haprastunut, joten se toimittaa tuollaisen sivupöydän virkaa, koska istumista se tuskin enää kestäisi. Tälle on olemassa myös kaveri, sellainen "päätypenkki" Eli sellainen lyhyt, joka tulee pöydän päähän. Sen entisöin jokunen vuosi sitten ja se on äitilläni käytössä.


Penkissä on jäänteitä harmaasta maalista, jota äitini muisteli että se olisi alkuperäinen väri. Kannettavakseen se on saanut hieman kukkapurkkia ja kynttilää, pientä kodin koristusta. Saa keskittyä loppu olemassa olonsa vain näyttämään kivalle :)


Penkin päädyn tyyli on hyvin samanlainen kuin on meillä tällähetkellä keittiössä ruokailuryhmänä olevassa pirttikalustossa. Sen pirttikaluston historiasta ei tosin ole tietoa. 




Huomenna olis luvassa lakiaispullarieha äipän luona, jos ei pulkkamäkeen päästä ni keskitytään niihin pulliin sitten ;)

-Suvi-