Welcome!

Welcome!

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Jäälyhdyt

Taisin tehdä viimeksi jäälyhtyjä joskus lapsena.
Maanantain kipakka pakkanen innoitti verestämään tuota vanhaa talviperinnettä,
 nyt pihassa on muutama kymmenen jäälyhtyä!



Viimetalvena verestettiin myös lapsuuden muistoja ja koristeltiin piha lumilyhdyin (klik!)

Hyvää vuoden viimeistä päivää!
Ja näin koiraihmisenä on vielä mainittava,
 että ammutaan ne raketit niille tarkoitettuna aikana!
Se helpottaa monen paukkuaran turren ja heidän ihmisten elämää :)

-Suvi-


tiistai 30. joulukuuta 2014

Uusi vuosi, uudet kujeet..?

Minulla on jokavuotinen tyyli paineistua uuden vuoden tienoilla jostain tällaisesta "elämä remonttiin"-tyyppisestä hössötyksestä. Samalla tavalla kuin syksyisin ekojen ruskan merkkien saapuessa tahtoisin taas lappiin vaeltamaan, edellisestä reissusta on 10 vuotta. Tällaista "remontoi elämäsi", "uusi vuosi, uusi alku" "tipaton/herkuton/löhilytön/superaktiivinen/urheilu-tammikuu" -juttuja pusketaan myös mediassa ihan tuutin täydeltä alitajuntaan ja jos et nyt tammikuussa muuta ruokavaliotasi, liikuntatottumuksiasi, asennettasi, vakaumuksiasi tai hanki kuntosalijäsenyyttä, olet huono ja laiska ihminen, ilman itsekuria ja päättäväisyyttä.


Minulla on muutama kohta elämässä, joihin muutosta pitäisi ehkä tehdä, ei siksi että voisin paukuttaa henkseleitä sillä, kuinka monta kertaa olen käynyt juoksulenkillä tai kuntosalilla per viikko, vaan siksi että se olisi hyväksi minulle. MUTTA, en yksinkertaisesti saa mitään kiksejä siitä että rääkkäisin itseäni juoksemalla räkä poskella ympäri pitäjää tai riehuisin monta kertaa viikossa kuntosalilla itseni kuoliaaksi. Olen tullut siihen tulokseen, että se ei ehkä ole pakollista. Ehkä siis en kiusaa itseäni tällä asialla enää, käyn lenkillä kun siltä tuntuu, ratsastan kerran pari viikossa ja ulkoilen koirien kanssa päivittäin. Jos joskus tuntuu että haluaa kuntosalille/juoksulenkille/muuten vain urheilemaan, niin sitten menen!


Toiseksi, jokin järjestelmällisyys pitäisi olla. Tavaroilla pitää olla paikat, keittiössä tulee olla siistiä ja ruuan tuoksuista, kalenteriin merkattuna kaikki menemiset ja tulemiset, koirien treenisuunnitelmat exel-taulukkona järjestyksessä ja tavoitteet kirjattuna ja analysoituna, sukat ei saa jäädä makkarin lattialle. Niin, kuullostaa upealta, järjestelmälliseltä, suunnitelmalliselta jne. Mutta kun tiedän etten ole sellainen. Välillä päätän että alan imuroida niin usein ettei koirankarvoja pääse kertymään (käytännössä tämä tarkoittaisi siis joka päivä), ei onnistu. Olen tullut siihen tulokseen, että olen huithapeli, hallitun kaaoksen mestari, "lompanleena" (kuten äitini nimittää tällaista säheltäjää), asun eräänlaisessa huvikummussa, täällä on asiat välillä sekaisin, tavarat missä sattuu, mutta silti, minä olen sellainen ja olen täysin tyytyväinen siihen. Ja olen itse halunnut koiria, joten hyväksyn sen että meillä on koirankarvoja, jotka sitäpaitsi häiritsevät kaikkia muita enemmän kuin minua. Joten en kiusaa itseäni tälläkään asialla.


Kolmanneksi, pitäisi syödä terveellisesti. Meillä kyllä syödäänkin ihan kohtalaisen hyvin. Mutta me myös herkuttelemme. Media ja kaikki nämä ruokatrendit (superfoodit, karppaukset jne.) asettavat paineita pienen ihmisen elämään. Meillä syödään jonkin verran kasviksia, pääsääntöisesti joka ruualla. Syömme paljon luomua ja suomessa tuotettua ja valmistettua ruokaa. Yritän suunnitella aina useamman päivän ruokalistan kerralla jotta kaupassa ei tarvi hypätä joka päivä, mm. siksi että sinne kauppaan on 20 km matkaa. Noh, pitäisihän sitä syödä kevyttä, kasvispitoista luomuruokaa, pois liiat rasvat ja ylimääräiset hiilarit, Pitäisi olla smoothieita, joilla saa olon kuin uudestisyntyneellä, semmosia ja tämmösiä marjoja, jauheita ja uutteita... Tähän asiaan pitäisi paneutua ja suunnitella sitä, jotta osaisi sitten syödä oikeanlaiset mössöt oikeaan kellonaikaan, jotta jaksaa tehdä töitä, urheilla, pudottaa painoa, näyttää hyvältä, olla parempi ihminen. Tässäkin osiossa tulen siihen tulokseen että ei ole mun juttu, enkä aio väkisin vääntää itseäni muottiin joka aiheuttaa pahaa mieltä ja riittämättömyyden tunteita. Aion siis ensikin vuonna tehdä ja syödä perinteistä suomalaista kotiruokaa, jatkan luomu-tuotteiden ostamista, ostan suomalaista ruokaa ja syön niitä kasviksia päivittäin. Ja sitten voin myös joskus viikonloppuisin vähän herkutella :)


Olen pohtinut näitä asioita aika paljon, monina vuosina, mutta nyt vasta olen uskaltanut alkaa myöntämään itselleni, ettei minun tarvitse olla mikään superihminen ollakseni hyvä, kaikki nämä keräämäni paineet ovat ulkopuolelta asettuneita. Kunhan tuntee itsensä hyvinvoivaksi, tekee työnsä kunnolla, hoitaa kotinsa ja raha-asiansa niin ettei siitä aiheudu ongelmia nyt eikä tulevaisuudessa, on ihan riittävä. Toki jos jokin alkaa elämässä vaivaamaan, niin silloin pitää tehdä korjausliikkeitä, mutta mulla on hyvä koti, hyvä parisuhde, pari kivaa koiraa, vähän harrastuksia joista pidän, mukava työ ja muutama ihana ystävä joiden kanssa jaetaan elämän hyvät ja huonot hetket. Ei siis ole suurien korjausliikkeiden tarvetta. 


Lisään vielä lopuksi, että arvostan toki ihmisiä jotka pystyy niitä korjausliikkeitä elämässään tekemään! Tietenkin jokaisen pitää välillä kriittisesti tutkailla omaa olemistaan ja elämäänsä, ja on huikean hienoa, jos joku pystyy tekemään suuriakin muutoksia. Ja olen minäkin monesti innostunut jostakin ja jaksanut pari päivää ja sitten se on jäänyt.. Nyt päätän että lopetan sellaisen ;)


Kiitettäköön maailmakaikkeutta siis menneestä vuodesta ja siitä tulevastakin. Toivotaan että vuoden päästä voi taas ihmetellä oloaan ja huomata että kaikki on hyvin, tavallisesti, tavallinen on hyvä :)

-Suvi-



tiistai 23. joulukuuta 2014

Ihanaa joulunaikaa!

Yläkylän porukka toivottaa oikein hyvää joulua ja vuoden vaihdetta kaikille! 
Palataan asiaan kunhan on kinkut saatu sulateltua!


-Suvi ja tonttutytöt Mila ja Lili-

perjantai 19. joulukuuta 2014

Pari pientä pakettia

Lähes joka joulu uhoan että "tänä vuonna en vaivaa itseäni yhen ainoalla lahja hössötyksellä", melkein jokavuosi lähimmät ystäväni ovat multa jotain tainneet saada, edes itse tehdyn kortin jos ei muuta.. Sisarusten lapsille hommataan aina paketit, sitten saan jostain jonkin ihmeellisen vimman tehdä jotain edes jollekkin.


Tänä vuonna en sitten niitä kortteja väsännyt, joten sen Wienin reissun jälkeen iski inspiraatio tehdä parille ystävälle "kortit". Se nyt sitten taas lähti vähän käsistä ja pienet joulupussit on pakattu ja tänään lähden niitä sitten kiikuttamaan eteenpäin. En voi kertoa mitä niissä on, ehkä siitä myöhemmin :)


Äitini kanssa värkkäsimme tässä jokin aika sitten vanhoista tapetin jämistä lahjapusseja, aika kivoja tuli, meilläkin kun noita tapetteja pyörii kaapeissa jos jonkinmoisia. Viimevuonna paketoin kummipoikani lahjan tapetilla päällystettyyn kenkälaatikkoon. Jos meillä tapetoidaan vuoden aikana, kaikki tietää missä kuosissa joulupaketit on seuraavana jouluna ;)


Ja parille pienemmälle paketille koristelin paperipussit.

Noita paperisia sydämiä olen jostain ostanut tässä syksyllä ja kun kaikki ei mennyt pussinkoristeeksi tein niistä ja puuvillalalngasta tuollaisen koristenauhan, joka roikkuu meidän kodinhoitohuoneessa tuomassa vähän tunnelmaa.


Tuo pahvitaulu syntyi vähän vahingossa kun pyörittelin tapetin roskia pöydällä ja kolmion mallisista palasista rupesi tulemaan kuusia. 


Viimevuonna värkkäilin näitä sydämiä, tänä vuonna työhuoneen rempan takia ompelukone on telakalla, joten piti keksiä jotain muuta. Mutta voin kertoa, että jos tällaisten näperrysten kanssa alkaa yhtään tulemaan kiire tai stressi, heitän hanskat tiskiin samantien! Koska olen sopinut itseni kanssa, etten ota stressiä joulusta, lahjoista tai joulusiivouksesta niin siitä pidän kiinni. Ennemmin käyn joulunalla vaikka halaamassa ystäviäni ja toivottamassa ihanaa joulua, kuin itkukurkussa yötämyöden mietin ja tuskailen ja rassaan kaikille jotakin, ihan vaan koska "pitää". Pitäkää tekin mielessä, että se joulu tulee kyllä, vaikka jokaista keittiönkaappia ei ole pesty ;)

Stressitöntä joulunalusta!

-Suvi-

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Wien

Oli ihana reissu! Ja Wien oli kaupunkina juuri niin ihana kuin ajattelinkin.


Tuntuu Suomalainen arkkitehtuuri melko laimealle näiden rinnalla..


Luonnontieteiden museo oli ihan huippu! Kuin suoraan Night at the museum-leffasta! Oli dinosauruksia ja mammutteja, kaikki maailman eläimet esillä ja ihan huikean upea rakennus! Niskat meinasi nyrjähtää kun piti ihailla paikkoja.


Meillä oli oma henkilökohtainen paikallisopas mukana koko reissun kun mieheni sisko perheineen asuu Wienissä, joten ei tarvinnut ihan totaalisen turisteina pyöriä siellä.

Kahlenberg
Oopperatalo ja sen pinkki pupu
Joulutorilta
Joulutoreilla käytiin vähän Glühweinia siemailemassa... 
Kirjastokin on pikkusen eri maata kuin täällä pohjolassa :)

Muutenkin hyvän reissun kruunasi vielä "rengastus", kosinta ilman polviasentoa :D En tosin ollut mitään kovin ihmeellisiä krumeluureja siihen tilanteeseen odottanutkaan, koska se ei olisi tuon meidän isännän tyylistä. Mutta oli ihan paras ja ikimuistoinen juttu! 12.12.14

-Suvi-

tiistai 9. joulukuuta 2014

Jämähtänyt joulu

Luin Olga Temosen kirjoittaman blogi-tekstin siitä kuinka hän haluaa oman joulunsa olevan aina jämähtänyt, eli samanlainen kuin aina ennenkin. Minusta tuo termi oli niin osuva, että otin vapauden lainata sitä.

Minä haluaisin myös jouluni olevan jämähtänyt. Sellainen kuin se oli silloin lapsena, olimme vanhempieni luona koko sakki (vanhempani ja me neljä lasta, satunnaisesti tätejä tai mummoja ja aikuisiällä tietenkin meidän lasten puolisot ja lapset). Muistot lapsuuden ja nuoruuden jouluista on erittäin lämpimiä, asiat tapahtui aina samalla tavalla, oli aina samoja ruokia. Hyviä ruokia, juuri ne mitä jouluna tarvitsee. Käytiin haudoille viemässä kynttilät, saunottiin ja sitten syötiin, pitkään ja hartaasti :) Ja saatiin jokainen paketti tai pari, ja sitten saatiin valvoa pitkään, käytiin mukamas salaa kellarista syömässä kinkkua keskellä yötä. Ja joulupäivänä pääsi leikkimään pukin mahdollisesti tuomalla lelulla tai pelaamaan porukalla.



Tokikaan kaikki ei aina elämässä voi jatkua samanlaisena, jossain vaiheessa on asiat alkaneet muuttua ja pari viime joulua on olleet hieman sanoisinko omituisia. Perimmäinen syy tähän omituisuuteen on ollut se, ettei isää ole enää, lisäksi siskoni perhe on viettänyt pari edellistä joulua ulkomailla ja toisen veljeni perhe viettää joulut omalla porukallaan. Viimevuonna äiti oli meillä syömässä, eikä ollut edes lunta! Oli aika hassua, ihan mukavalla tavalla hassua kylläkin ja oli kivaa laittaa jouluruoka ekaa kertaa omassa kotona.


Tänä vuonna kuitenkin on luvassa "the one and the only oikea joulu"-meininkiä, kun ideoimme siskoni kanssa parin vuoden tauon jälkeen jouluaaton viettoa äitini luo, meidän lapsuuden kotiin! Pitkien arpomisten jälkeen siskon perhe on päättänyt jäädä Suomeen jouluksi, joten nyt on aika pistää joulu ruotuun taas ;) Toki meno ei ihan identtistä varmasti ole niihin jouluihin verraten joita joskus aikoinaan tuossa talossa on vietetty, mutta odotan innolla :)


Kuvat on viime joululta.

-Suvi-


maanantai 8. joulukuuta 2014

Remppaa ja reissua

Sain viimeviikolla viimein oman osuuteni hoidettua meidän "työhuoneen" remontoinnista, Eli katot ja seinät maaliin ja tapetti paikoilleen. Miehen pitäisi laittaa vielä laminaatti ja listata. Saa nähdä koska hänelle iskee sellainen inspiraatio että tuo homma tulisi tosiaan tehtyä... 


Seinien sävy on tietenkin sama kuin muuallakin talossa, tikkurilan "mantteli" M499. Tähän huoneeseen tehtiin vielä sellainen pikku tvisti että nuo maaliseinät on liitutaulua. Liitutaulumaalia pystyy tekemään ite sekoittamalla 8 osaa maalia ja 1 osa saumauslaastia, siis sitä millä laattoja saumataan! Ja tuntuu toimivan. 


Tosin tuon liitutaulumaalin kanssa pitää olla aika tarkkana, laasti nimittäin jähmettää maalia aika nopeasti jolloin siitä tulee hyytelöä, jos isompia aloja maalaa niin kannattaa maali tehdä pienissä erissä. Lisäksi meillä oli mustaa saumalaastia, josta jäi pieniä kökkösiä maaliin ja kun telasi väriä seinään, kökköset "sulivat" maalin sekaan ja levisivät mustina rantuina seinälle. Tosin tämänkin sai fiksattua siten että telaili samaa kohtaa aina useampaan kertaan ni värit sekottui tasaisiksi. Yllätyksekseni laasti ei sävyttänyt maalia tummemmaksi, en käsitä mistä se johtuu, mutta maalin väri pysyi täysin muuttumattomana!


Meillähän ei kukaan tee sellaista työtä missä tarvitsisi työhuonetta, mutta tuo yksi makkari on tällaisen tittelin saanut varmaan siksi, että siellä on tulostin :D


Tässä pari kuvaa vielä meidän uusista sohvista! Ne on perintösohvat, peräisin sieltä Ristijärven mökiltä, kuten moni muukin vanha tavara meillä. Eihän näin suloisia sohvia sinne voi jättää tyhjänpantiksi homehtumaan kun talvellakin mökki on kylmillään. Vähän pimeitä on kuvat kun en päivänvaloa malttanut odottaa noiden kuvausten kanssa.

Niin ja sitten se reissu. Me lähdetään keskiviikkona Wieniin, Itävaltaan! Jaiks! En malttaisi pysyä nahoissani paria päivää vielä! Mieheni sisko perheineen asuu Wienissä, joten menemme heidän luo kaupunkilomalle ihastelemaan perinteisiä joulutoreja :) Yritän muistaa muutaman kuvan napata mausteeksi jos saisin väsättyä terveiset Keski-Euroopasta tänne bloginkin puolelle sitten ensi viikolla!

-Suvi-

Huomasin myös tuossa että tää maanantai taitaa olla sellanen mun postauspäivä, ihan vahingossa on sellaiseksi kyllä muodostunut :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Aurinko

Eilinen iltapäivä oli mahtava! 



Käytiin koirien kanssa reilun tunnin fiilistelylenkillä :) 



Illalla oli tokotreenit ja kun lähdin kotoa ajelemaan kentälle alkoi vettä sataa.. Pieni tunnelmanlatistaja, mutta sade loppui onneks just kun aloteltiin treenejä ni ei kastuttu ihan totaalisesti! Täytyy näitä kuvia fiilistellä nyt sitten jälkeenpäin, kunnes se aurinko meille taas suvaitsee näyttäytyä :)

-Suvi-

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Onko joulu kotona?

On meillekkin saatu vähän joulua kehiin!
Ei ole enää liian aikaista,
 kuten mieheni vielä pari viikkoa sitten sanoi :)


Saatiin tänään iltapäivällä vielä ihana auringonpaiste piristämään pitkästä aikaa :) 

-Suvi-

tiistai 2. joulukuuta 2014

Horsepower

Mä olen melko vakuuttunut siitä, että kun on kerran heppatyttö, on aina heppatyttö.
Tai minä ainakin olen.
 Aloitin ratsastuksen joskus 5-6 vuotiaana, olen melko tempperamenttisenä lapsena varmaan vaan ilmottanut vanhemmille että nyt alkaa muuten heppaharrastus.
 Ja niillä teillä ollaan edelleen kun tänään, juuri kun päivä on valkenemassa, ajelin tallille turpaterapiaan jota on jonkin aikaa jo tarjoillut lämppäriruuna Pablo. Papu ei ole oma, mutta saan sillä käydä ratsastamassa ja yritänkin päästä tallille kerran-pari viikossa.


Kävin lapsena ratsastuskoululla vuosikaudet tunneilla, kunnes meidän perhetutut hommasivat hevosen, jota aloin hoitaa. Parisen vuotta varmaan kuljin ratsastelemassa sitä meidän tuttujen heppaa, kunnes he myivät sen pois ja sitten mietittiin että mitäs nyt. Missään nimessä en ollut aikeissakaan luopua harrastuksestani, päin vastoin, tahti kiihtyi vaan entisestään ja minulle ostettiin oma hevonen, Valtteri.

Tallipupua ei paljoo pelota :)

Valtsu oli lämminverinen ravuri, nuori ruuna josta ei ollut ravihevoseksi, joten se tuli meille ratsastuskäyttöön. Pari ekaa vuotta se oli aavistuksen jukuripäinen nuoriherra mutta siitä kehittyi ja kasvoi oikein mukava harrastuskaveri. Mulla ei taida olla yhtään kuvaa siitä pojasta sähköisessä muodossa, joten ulkonäölliset seikat jäänee arvoitukseksi teille. Valtteri myytiin eteenpäin minun muuttaessa kotoa pois, ettei se jäisi ihan pullaponiksi. Ja hyvään paikkaan tuo päätyi, pohjanmaalle eräälle tytölle jolla se vissiin on vieläkin, 21-vuotiaana papparaisena :)


Valtsun jälkeen heppahommat jäivät melkein kokonaan, olin opiskelemassa toisella paikkakunnalla ja kävin silloin tällöin tuttujen hevosilla ratsastelemassa. Kunnes viimetalvena eteeni tupsahti mahdollisuus alkaa ratsastamaan yhtä suomenhevostammaa, ja sitä myöden sotkeennuin tuolle tallille, jossa käyn nyt Pabloa ratsastamassa :)

Loppuun vielä vähän kesäisempi fiilistely!

Se hevosista tälläerää :) Tallireissun jälkeen täytyi saada työvaihde silmään, sillä nyt se työhuone alkaa remontoitumaan. Pahin flunssa on selätetty niin otetaan sellainen pikku kiri ennen joulua ni saadaan vähän paikkoja kuntoon!

Reipasta viikkoa!

-Suvi-

ps. Kaikki tämän jutun kuvat on Pablosta ja olen niitä itse napsinut tallilla käydessani :)