Welcome!

Welcome!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Rämpiväinen

Rämpiväinen on termi, joka tuntuu kuvaavan mua tällä hetkellä. Koko alkuvuosi lähti menemään ihan päin *piip*. Jos oikein muistelen, kun vuosi vaihtui, olin melko täynnä intoa. Olin onnistunut ilmoittamaan itseni pariin mielenkiintoiseen tottis-koulutuspäivään, oli asetettu rima ensimmäisten tokokokeiden suhteen, leikkautimme molemmat koirat, ajatellen että siitä ei voisi seurata muuta kuin parempaa huomista. Muillakin kuin koirarintamalla ajattelin että hommat alkaa sujumaan, jos vaikka töihin pääsisi takaisin, vaikka rakastankin olla kotona, 6 kuukautta riittäisi ehkä jo.
 

Mutta. Sitten tuli se iso mutta. Koirien sterilointileikkaukset tehtiin tammikuun alkupuolella, Mila ei alkanut paranemaan, tuli nestettä haavaan, kamala suolistotulehdus (antibiootteja), virtsatietulehdus (antibiootteja), sitten loppusuoralla leikkaushaava otti ja tulehtui (antibiootteja). Suunnitellun 10 päivän sijaan tuo toipuminen venyi niin että kolmen viikon jälkeen alkoi koira olla kohtuullisessa kunnossa. Noh, siinä sivussa mutkitteli tapaus-Lili. Milalla oli pariin otteeseen niska reijillä ja helmikuun puolessa välissä kaulaan tuli niin mojova vekki että taas syötiin antibiootteja, kun ei se alkanut paranemaan pelkällä puhdistelulla. Sitten tehtiin raskaat päätökset Lilin kohtalosta. On sitä ikävä, vaikka tiedän ettei meillä paljoa vaihtoehtoja ollut.
 

Jotenkin tähän yhden koiran taktiikkaan on nyt tottunut, vaikka tuntuu että koko elämän rutiini hieman romuttui kun jouduin rakkaan harrastuksen pudottamaan ohjelmista pois. Olen kyllä käynyt hallilla fiilistelemässä ja seuraamassa muiden treenejä maastossakin :) Ja onhan mulla seuran hallituksessa paikka ja hommia, jotka pitää mut kiinni noissa piireissä.
 
 
Mutta, koska vastoinkäymiset eivät voineet siihen helmikuun loppuun päättyä, onnistui Mila telomaan itsensä eräällä mökkireissulla pari viikkoa sitten. Sen häntä oli jollain mystisellä tavalla murtunut n. 15cm ennen hännänpäätä ja se jouduttiin katkaisemaan. Häntä amputoitiin siis noin puolestavälistä, koska ei tuollaiselle vammalle oikein muutakaan voi tehdä. Nyt on 2,5 viikkoa mennyt eikä haava ole oikein kokonaan parantunut. Mietin kaiket illat sängyssä nukkumaan alkaessa taas että mitä jos. Mitä jos en ole osannut hoitaa sitä oikein, olisiko se parantunut jos olisin tehnyt niin ja näin, vaikka olen pilkulleen noudattanut hoito-ohjeita. Mitä jos siihen tulee kuolio ja se joudutaan leikkaamaan uudelleen? Paraneekohan se ikinä...? Huoh. Oon niin täynnä tätä. Pienestä alun myskytuulesta en ollut oikeen millänsäkään, mutta nyt kun räntäsateessa seisominen on jatkunut sen 3 kuukautta, alkaa riittää.
 
 
Tämä ehkä hieman epäselvä sepostus sekavista pahanmielen aiheuttajista selittelee miksi myös täällä blogissa on ollut melko hiljaista. Vaikka kovin paljon tahtoisin pitää tätä yllä ja innostua asioista, mutta huoli ja stressi asioista painaa mieltä niin ettei tekstejä saa itsestään irti. Tämä tänne tilittäminen kyllä auttaa yleensä :) Nyt ulkona tuulee niin, ettei pipo pysy päässä ja räntää tulee vaakasuoraan, ei oikein houkuttele reippailemaan. Mutta, koska sohvanpohjalla voivottelu ei ainakaan fiilistä paranna, puran tuntoni tänne blogiin, otan tuon karvakaverin mukaan ja lähden sinne pihalle, tiedän että takasin tullessa on parempi meininki.
 

Kesän odottelu tuntuu ihan ikuisuuksien mittaiselle. Olen mielessäni järjestellyt ja purkanut näitä alkuvuoden piinoja ja tuntuu että pitäisi jotenkin kääntää sivua ja pistää piste tälle sadepilvelle pään päällä. Jos vaikkapa huhtikuu toisi jo tullessaan lempeämpiä tuulia.
 Tiedän, että kesällä olisi tiedossa mahtavia juttuja, joten pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja yritän pysyä optimistisena. Kyllä se kesä sieltä tulee, eikä ihan kaikki voi mennä päin *piiiiip*.

Eihän?
 
Tyynempää viikon aloitusta sinne!
 
-Suvi-
 
 


perjantai 27. maaliskuuta 2015

Vähän freesimpi

Vessa, se on nyt freesimpi.
 Vaatihan se taas hieman vääntöä ja väkertämistä mutta valmiiksi saatiin!
 
 
Vanha toiletti oli aikansa elänyt, perus 90-luvun beigeä ja puunväristä kalustetta. Koska halusimme remontista helpon, pohjustimme vanhat laatat "praimerilla" jonka ansiosta vanhojen laattojen päälle voin tehdä tasoituksia ja laatoittaa uudelleen. Tai kuten meillä seinien yläosat tasoitettiin ensin saneerauslaastilla ja sitten vielä hienommilla pintatasoitteilla ja tapetoitiin. (Vinkkinä vaan, että jos ei himota alkaa paukuttaa vanhoja laattoja irti)
 
 
Lattiaan valittiin pukkilan mallistosta 6-kulmainen natura laatta. Rakastan sitä! Ja seiniin ihan simppeliä valkoista, yläosaan vähän pitsiä tapetin muodossa.
 
 
Pöytätaso ja hyllyt on liimapuulevyä, joka on öljytty likaa ja vettä hylkiväksi. Peili taisi löytyä jyskistä ja verhon tuunailin h&m:ltä tilaamistani sivuverhoista. Pöytäkannen alle on kiinnitetty ihan tavallinen verhotanko, johon menee sellaset klipsit.
 
 
Tuntuu että tilakin on nyt enemmän kuin ennen!
 
 
Kun hanget vielä kantaa, käytiin Milan kanssa keräämässä pajunkissoja tuomaan kevättä kotiin :)
 
 
 
Ihanaa viikonloppua!
 
-Suvi-