Rämpiväinen on termi, joka tuntuu kuvaavan mua tällä hetkellä. Koko alkuvuosi lähti menemään ihan päin *piip*. Jos oikein muistelen, kun vuosi vaihtui, olin melko täynnä intoa. Olin onnistunut ilmoittamaan itseni pariin mielenkiintoiseen tottis-koulutuspäivään, oli asetettu rima ensimmäisten tokokokeiden suhteen, leikkautimme molemmat koirat, ajatellen että siitä ei voisi seurata muuta kuin parempaa huomista. Muillakin kuin koirarintamalla ajattelin että hommat alkaa sujumaan, jos vaikka töihin pääsisi takaisin, vaikka rakastankin olla kotona, 6 kuukautta riittäisi ehkä jo.
Mutta. Sitten tuli se iso mutta. Koirien sterilointileikkaukset tehtiin tammikuun alkupuolella, Mila ei alkanut paranemaan, tuli nestettä haavaan, kamala suolistotulehdus (antibiootteja), virtsatietulehdus (antibiootteja), sitten loppusuoralla leikkaushaava otti ja tulehtui (antibiootteja). Suunnitellun 10 päivän sijaan tuo toipuminen venyi niin että kolmen viikon jälkeen alkoi koira olla kohtuullisessa kunnossa. Noh, siinä sivussa mutkitteli tapaus-Lili. Milalla oli pariin otteeseen niska reijillä ja helmikuun puolessa välissä kaulaan tuli niin mojova vekki että taas syötiin antibiootteja, kun ei se alkanut paranemaan pelkällä puhdistelulla. Sitten tehtiin raskaat päätökset Lilin kohtalosta. On sitä ikävä, vaikka tiedän ettei meillä paljoa vaihtoehtoja ollut.
Jotenkin tähän yhden koiran taktiikkaan on nyt tottunut, vaikka tuntuu että koko elämän rutiini hieman romuttui kun jouduin rakkaan harrastuksen pudottamaan ohjelmista pois. Olen kyllä käynyt hallilla fiilistelemässä ja seuraamassa muiden treenejä maastossakin :) Ja onhan mulla seuran hallituksessa paikka ja hommia, jotka pitää mut kiinni noissa piireissä.
Kesän odottelu tuntuu ihan ikuisuuksien mittaiselle. Olen mielessäni järjestellyt ja purkanut näitä alkuvuoden piinoja ja tuntuu että pitäisi jotenkin kääntää sivua ja pistää piste tälle sadepilvelle pään päällä. Jos vaikkapa huhtikuu toisi jo tullessaan lempeämpiä tuulia.
Tiedän, että kesällä olisi tiedossa mahtavia juttuja, joten pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja yritän pysyä optimistisena. Kyllä se kesä sieltä tulee, eikä ihan kaikki voi mennä päin *piiiiip*.
Eihän?
Eihän?
Tyynempää viikon aloitusta sinne!
-Suvi-