Jäin reilu viikko sitten pakkolomalle. Toistaiseksi.
Tämä oli minulla tiedossa jo jonkin aikaa eikä siitä koidu meidän perheellemme mitään katastrofia. Olin jopa hieman tyytyväinen asiaan, nyt minulla on aikaa tehdä sitä ja tätä ja tuota. Sit mä teen näin ja näin ja niin. Ei katastrofia siis, taloudellisesti.
Mä olen melko pettynyt itseeni, kaikki ne odotukset joita latasin siihen että saan puuhastella kotosalla ja ulkoilla rauhassa, ni mikään ei innostakaan yhtään! Kaikki vähän kiukuttaa ja ärsyttää eikä huvita tehdä mitään. Miksi voi miksi?! Mikä mulla on? Oonko jotenkin rikki?
Sitten oon miettiny, että ehkä se on vaan tää siirtymävaihe. Kun tuntuu vähän siltä että elämällä ei oo mitään järkevää merkitystä kun ei oo töissä, normaali arjen rytmi on kadonnut. Olen jotenki kasvanu siihen ajattelumalliin että aina pitäisi tehdä jotain järkevää eikä elää möllötellä vain oman hyvän mielensä eteen. Ehkä mä tästä vielä selviydyn, totun siihen että elämän tärkeitä tehtäviä on suunnitella koirille toko-treenejä, käydä lenkillä ja tehdä miehelle ruoka valmiiksi kun se tulee töistä.Oiskohan tähän jotain vertaistuki porukkaa :D Täytyy alkaa ottaa kavereiden aikatauluista selvää ja häiriköimään heidän yksityiselämäänsä :)
Mutta mitä niihin odotuksiin tulee, luumuja on nyt aika paljon. Niille pitäis keksiä jotain järkevää käyttöä.. Ehkä hilloa? Ja luumujen säilönnän lisäksi ois vähän remppahommia, niitäkin olis nyt aikaa tehdä ;)
Saa nähdä, saako Yläkylän emäntä täytettyä omat odotuksensa lomailunsa suhteen, kun muilla niitä odotuksia ei edes tainnu olla? Itse sitä varmaan kovimmat paineet itselleen asettaa...
Mutta jospa sitä nyt alan pyöräyttää pikaisia porkkanasämpylöitä ennenkuin tuo talon kakslahkeinen tulee hankkeistaan (niille kätevä resepti löytyy muuten täältä
klik!)
Ollaan kuulolla!
-Suvi-
Ps. Piti vielä sanomani että Yläkylän tuuliviiri löytyy myös facebookista ja instagramista! Tuuhhan seuraamaan sinnekkin :)
