Liikuntarajoitteisten toimintakeskuksesta päivää!

Kuten otsikko kertoo, meillä on ollu vähän vaikeeta. Viime kerralla kerroinkin meidän koirien leikkauksista ja nekään ei sitten mennyt ihan niinku Strömsössä konsanaan... Milan kanssa on kolmesti ravattu lääkärissä, on ollut vatsa sekaisin, turvotusta ja tulehdusta. Toinen antibioottikuuri on menossa, toivottavasti nyt paranee, tuo "pönttökin" on sillä ollut päässä jo kolme viikkoa suunnitellun 10 päivän sijaan.. Voi ressukkaa :( Sielua särkee kun toinen on niin reppana eikä sille voi edes selittää että miksi näin tehdään.

 

 Lili sensijaan toipui vallan mainiosti ja oli jo parin päivän päästä sitä mieltä että on aivan kunnossa ja voisi riehua ja retkuta juuri niinkuin ennenkin. No se 10 päivää jouduttiin köpöttelemään pikkulenkkejä hihnassa ja siitä pikkuhiljaa päästiin sitten treenailemaan ja lenkkeilemään vähän enemmän. Tämä viikko on tehty TOKOsulkeisia joka päivä kun viikon päästä olisi ensimmäinen koe, epävirallinen tosin, mutta siitä on hyvä aloittaa niin nähdään mihin ne rahkeet riittää :)

 

 

No mutta ei siinä vielä kaikki rajoittuneisuus mitä meidän kylästä löytyy, itsellä on lonkka vaivannut joulusta asti. Kuullostaa kunnon vanhainkodin meiningiltä ;) Aluksi se kiukutteli hieman aamupäivisin ja ajattelin että kevyellä liikunnalla ja kunnon venyttelyillä se siitä menee ohi. No ei mennyt. Ensimmäinen lääkärireissu tuotti hoidoksi lääkekuurin. Se auttoi niin kauan kunnes loppui.

Kävin uudelleen lääkärissä ja nyt asiaa alettiin viemään eteenpäin, helmikuun alussa on sitten jos jonkinmoisia lisätutkimuksia. Tällähetkellä meininki on sitä että heräilen joka yö aamuyöstä siihen kun jalkaa on levossa alkanut särkeä ja heräämisaikaan mennessä särky on jo niin kamalaa ettei meinaa sängystä päästä ylös. Päivän mittaan se hieman helpottaa ja tarvittaessa lääkkeillä sen saa hieman kuriin. Voi helmikuu tule jo! Ratsastaminenkin on nyt kielletty niin kauan että tiedetään mikä siellä on, ja lenkille voi mennä jos kärsii, eli koirat juoksee irrallaan ja minä linkutan perässä :D

 

Nyt kun liikunta on hieman rajoittunutta ja pakkastakin on ollut lähemmäs 100 astetta, ollaan puuhasteltu sisäll kaikenmoista. Olohuone sai uuden sohvapöydän, joka on tapojemme mukaisesti tehty itse työmaan jämäpuista. Olohuone on muuttanut muotoaan tämän talven aikana kyllä aika radikaalisti, pientä hienosäätöä tosin siihen on ehkä vielä luvassä ;)

 

 

Lisäsi olemme pitäneet leivontapäivää, siivouspäivää, maalauspäivää, lepopäivää ja vaikka minkälaista haahuilupäivää. Töihin ehkä hieman mieli alkaisi halajamaan, mutta se haaveilu on ehkä hieman turhaa tässä terveystilanteessa. Pitäisi jokin ryhti saada tähän arkeen, päivät vai lipuu ohi ja tuntuu että vaikka kokoajan jotakin touhuilee niin ei saa mitään aikaiseksi.

 

 

Työhuoneen liitutauluseinään taiteilin yks päivä tuollaisen viikkopäivyrin johon voi pistää ylös jotain muistettavaa. Sinne tulee lattia viikonloppuna! Sitten pääsen sisustelemaan sen valmiiksi :)

 

Me jatketaan täällä särkylääkkeiden voimalla ja odotellaan parempivointista huomista! Hiihtämäänkin pitäisi päästä!

 

-Suvi-

Wien

Oli ihana reissu! Ja Wien oli kaupunkina juuri niin ihana kuin ajattelinkin.

Tuntuu Suomalainen arkkitehtuuri melko laimealle näiden rinnalla..

Luonnontieteiden museo oli ihan huippu! Kuin suoraan Night at the museum-leffasta! Oli dinosauruksia ja mammutteja, kaikki maailman eläimet esillä ja ihan huikean upea rakennus! Niskat meinasi nyrjähtää kun piti ihailla paikkoja.

Meillä oli oma henkilökohtainen paikallisopas mukana koko reissun kun mieheni sisko perheineen asuu Wienissä, joten ei tarvinnut ihan totaalisen turisteina pyöriä siellä.

Kahlenberg

Oopperatalo ja sen pinkki pupu

Joulutorilta

Joulutoreilla käytiin vähän Glühweinia siemailemassa... 

Kirjastokin on pikkusen eri maata kuin täällä pohjolassa :)

Muutenkin hyvän reissun kruunasi vielä "rengastus", kosinta ilman polviasentoa :D En tosin ollut mitään kovin ihmeellisiä krumeluureja siihen tilanteeseen odottanutkaan, koska se ei olisi tuon meidän isännän tyylistä. Mutta oli ihan paras ja ikimuistoinen juttu! 12.12.14

-Suvi-

Remppaa ja reissua

Sain viimeviikolla viimein oman osuuteni hoidettua meidän "työhuoneen" remontoinnista, Eli katot ja seinät maaliin ja tapetti paikoilleen. Miehen pitäisi laittaa vielä laminaatti ja listata. Saa nähdä koska hänelle iskee sellainen inspiraatio että tuo homma tulisi tosiaan tehtyä... 

Seinien sävy on tietenkin sama kuin muuallakin talossa, tikkurilan "mantteli" M499. Tähän huoneeseen tehtiin vielä sellainen pikku tvisti että nuo maaliseinät on liitutaulua. Liitutaulumaalia pystyy tekemään ite sekoittamalla 8 osaa maalia ja 1 osa saumauslaastia, siis sitä millä laattoja saumataan! Ja tuntuu toimivan. 

Tosin tuon liitutaulumaalin kanssa pitää olla aika tarkkana, laasti nimittäin jähmettää maalia aika nopeasti jolloin siitä tulee hyytelöä, jos isompia aloja maalaa niin kannattaa maali tehdä pienissä erissä. Lisäksi meillä oli mustaa saumalaastia, josta jäi pieniä kökkösiä maaliin ja kun telasi väriä seinään, kökköset "sulivat" maalin sekaan ja levisivät mustina rantuina seinälle. Tosin tämänkin sai fiksattua siten että telaili samaa kohtaa aina useampaan kertaan ni värit sekottui tasaisiksi. Yllätyksekseni laasti ei sävyttänyt maalia tummemmaksi, en käsitä mistä se johtuu, mutta maalin väri pysyi täysin muuttumattomana!

Meillähän ei kukaan tee sellaista työtä missä tarvitsisi työhuonetta, mutta tuo yksi makkari on tällaisen tittelin saanut varmaan siksi, että siellä on tulostin :D

Tässä pari kuvaa vielä meidän uusista sohvista! Ne on perintösohvat, peräisin sieltä Ristijärven mökiltä, kuten moni muukin vanha tavara meillä. Eihän näin suloisia sohvia sinne voi jättää tyhjänpantiksi homehtumaan kun talvellakin mökki on kylmillään. Vähän pimeitä on kuvat kun en päivänvaloa malttanut odottaa noiden kuvausten kanssa.

Niin ja sitten se reissu. Me lähdetään keskiviikkona Wieniin, Itävaltaan! Jaiks! En malttaisi pysyä nahoissani paria päivää vielä! Mieheni sisko perheineen asuu Wienissä, joten menemme heidän luo kaupunkilomalle ihastelemaan perinteisiä joulutoreja :) Yritän muistaa muutaman kuvan napata mausteeksi jos saisin väsättyä terveiset Keski-Euroopasta tänne bloginkin puolelle sitten ensi viikolla!

-Suvi-

Huomasin myös tuossa että tää maanantai taitaa olla sellanen mun postauspäivä, ihan vahingossa on sellaiseksi kyllä muodostunut :)

Pohtija

Huoh, viikonloppu oli ja meni. Perjantaina oltiin tosiaan sitä Elastista kattoo ja oli hurjan hauska reissu, ens perjantaina pitäis jaksaa taas rillutella kun ois pikkuiset joulut yhdellä akkaporukalla. Huhhuh! On vähän rankkoja reissuja aina tuommoset biletykset!

Olen taas pohtinut asioita, ja samalla kun aloin kirjottaa tänne näitä pohtimisiani, aloin pohtia kirjoitanko liikaa pohtimisistani.. Mutta päätin, että tämä blogi kertoo minusta, minun elämästäni ja näin ollen kirjoitan tänne juuri sen mikä milloinkin mielenpäällä on!

Asiaan siis, näin eilen siskoani vähän liian pitkän tauon jälkeen ja juttelin sen kanssa mm. työkuvioistamme. Tänään mietin näitä työasioitani ja olemistani yleensäkin. Olen nyt pian 2 kuukautta ollut kotosalla, vielä ei ole tietoa töiden jatkumisesta. Jotenkin mulle on tullut vähän ristiriitaisia fiiliksiä siitä mitä tässä nyt pitäisi tehdä, odotanko hyvillä mielin kotosalla sitä että ne työt mahdollisesti jatkuu jossain vaiheessa vai pitäisikö sitä ryhtyä toimenpiteisiin itsensä uudelleen työllistämiseksi? Jos päätän odotella, kuinka pitkään odottelen, kai sitä pitäisi jokin takaraja tälle lorvimiselle asettaa.. Tai jos haluaisin toimia, niin mitä sitä sitten tekisi? Luulen että tässä maailman tilanteessa ne työtkin olisi jotain mitä sattuisi saamaan, olen kyllä uteliaisuuttani silmäillyt työpaikkailmoituksia, mutta ne eivät ole herättäneet minussa uskoa tai intoa tulevaisuutta kohtaan. Ja sitäpaitsi mun tämänhetkinen työ on ihan hyvä, tai siis se työ mistä olen lomalla. Mutta en mä sitäkään ehkä halua tehdä lopun ikääni...

Ja näistä tämänkaltaisista pohdinnoista pääni alkaa kehittelemään ajatusketjuja, jotka versovat kutakuinkin siten, että alan miettiä "mitähän sitä tekis isona, kun ei huvittais koko lopun ikää kulkea raksalla melkein 100 kilometrin päässä, kauhean epäkäytännöllistä.. Olispa tässä lähellä töitä, mutta mitä töitä, jos sitä kuitenkin asuis jossain muualla.. Ai ja missä muka? Vitsi, jos kuitenkin vaikka jossain missä ois katuvalot, ja sit vois valita makkariin uuden tapetin ku toi nykyne on vähän tylsä.. Olis varmaan aikanaan pitäny opiskella jotain järkevämpää. En ikinä tuu saamaan mitään KIVOJA töitä ja haluan muuttaa POIS TÄÄLTÄ!" Ja ahdistus-paniikki on valmis.. Että ollapa minä kun on tällainen pohtija. Maanantait on kaikkein pahimpia.

Näistä sentään aina selvitään ja viimeistään silloin kun mies tulee kotiin ni se osaa pistää asiat taas oikeinpäin ja voin todeta että mulla on oikeastaan kaikki aika jees :) En tiedä kumpaa mahtaa hirvittää enemmän, minua vai miestäni se tosiasia että 30. ikävuosi ei oo mulla enää kovin kaukana ja se saattaa kuulemma joissain ihmisissä aiheuttaa pientä kriiseilyä.. Seuraavat pari vuotta voi tällä mielenlaadulla käydä aika mielenkiintoiseksi :D Onko muilla ihmisillä tällaisia tuskasteluja vai pohdinko tosiaan liikaa asioita? Ehkä olen pohtija, jolla on liikaa aikaa pohtia itseään.

Kriisitöntä viikkoa teille ;) 

-Suvi-

Uudelleen ohjelmointia

Jäin reilu viikko sitten pakkolomalle. Toistaiseksi.

 Tämä oli minulla tiedossa jo jonkin aikaa eikä siitä koidu meidän perheellemme mitään katastrofia. Olin jopa hieman tyytyväinen asiaan, nyt minulla on aikaa tehdä sitä ja tätä ja tuota. Sit mä teen näin ja näin ja niin. Ei katastrofia siis, taloudellisesti. 

Mä olen melko pettynyt itseeni, kaikki ne odotukset joita latasin siihen että saan puuhastella kotosalla ja ulkoilla rauhassa, ni mikään ei innostakaan yhtään! Kaikki vähän kiukuttaa ja ärsyttää eikä huvita tehdä mitään. Miksi voi miksi?! Mikä mulla on? Oonko jotenkin rikki? 

Sitten oon miettiny, että ehkä se on vaan tää siirtymävaihe. Kun tuntuu vähän siltä että elämällä ei oo mitään järkevää merkitystä kun ei oo töissä, normaali arjen rytmi on kadonnut. Olen jotenki kasvanu siihen ajattelumalliin että aina pitäisi tehdä jotain järkevää eikä elää möllötellä vain oman hyvän mielensä eteen. Ehkä mä tästä vielä selviydyn, totun siihen että elämän tärkeitä tehtäviä on suunnitella koirille toko-treenejä, käydä lenkillä ja tehdä miehelle ruoka valmiiksi kun se tulee töistä.Oiskohan tähän jotain vertaistuki porukkaa :D Täytyy alkaa ottaa kavereiden aikatauluista selvää ja häiriköimään heidän yksityiselämäänsä :)

Mutta mitä niihin odotuksiin tulee, luumuja on nyt aika paljon. Niille pitäis keksiä jotain järkevää käyttöä.. Ehkä hilloa? Ja luumujen säilönnän lisäksi ois vähän remppahommia, niitäkin olis nyt aikaa tehdä ;) 

Saa nähdä, saako Yläkylän emäntä täytettyä omat odotuksensa lomailunsa suhteen, kun muilla niitä odotuksia ei edes tainnu olla? Itse sitä varmaan kovimmat paineet itselleen asettaa... 

Mutta jospa sitä nyt alan pyöräyttää pikaisia porkkanasämpylöitä ennenkuin tuo talon kakslahkeinen tulee hankkeistaan (niille kätevä resepti löytyy muuten täältä klik!)

Ollaan kuulolla!

-Suvi-

Ps. Piti vielä sanomani että Yläkylän tuuliviiri löytyy myös facebookista ja instagramista! Tuuhhan seuraamaan sinnekkin :)

Kesälomalomalomaa!

Kesäloma oli ja tais mennäkki jo.

 Olin vain viikon lomalla, joten se kyllä loppuu ennen aikojaan.

Mutta tilaamani lomasää oli sentään ajallaan paikalla ;) 

Rakastan niitä ihanan pitkiä ja rauhallisia loma-aamuja kun saa juoda kahvia 

ja nauttia lämpenevästä aamusta kuistilla :)

Juu, löhöttyä tuli..

..Ja vähän urheiltuakin :) Kuumana päivänä roudasin kuntoiluvälineitä ulos kun ei huvittanut sisällä olla. Alkukesä on ollut niin tuhruinen että tuntuu jopa lähes pakolliselta olla ulkona kun aurinko vähänkin pilkottaa :D

Ja sit vähän leikittiin kans :) Veljen muksujen kanssa mummulan vanha leikkimökki oli 

taas kovassa käytössä. Käytiin me vähän reissussakin, mutta siitä ehkä joskus toiste.

Huomenaamulla vedetään taas maskarit niskaan ja mennään töihin, 

onneks on ihan parhaita työkavereita ni on mukava nähdä taas, 

vaikka en ollut ku viikon pois :) 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Suvi-

Juhannuksen taikaa

Meidän juhannuksessa ei ehkä sen erityisemmin taikoja tapahtunut, 

mutta rauhallinen ja onnistunut keskikesän juhla oli!

Olimme viettämässä juhannusta Kainuussa, mieheni mökillä. Mukana viikonloppua viettämässä oli meidän karvalapset, sekä siskoni perheensä kanssa. 

Sää suosi yli odotusten, mitään kesähellettä ei ollut, mutta aurinko paistoi lähes koko viikonlopun (paria vesikuuroa lukuunottamatta). Saatiin ulkoiltua..

'

..levättiin hyvin..

..ja kokkailtiin maailman ihanimmassa keittiössä. Jostain 50-luvulta peräisin olevat keittiökalusteet ovat mielestäni niin sympaattiset, että voisin ottaa ne vaikka itselleni! Kokonaisuuden kruunaa hirsipintaiset seinät ja alkuperäiset ikkunat..

Se on vaan niin ihana! :)

Milakin pääsi käymään yläkerrassa, 

minne johtavien tikkaiden ansiosta sinne ei koirat yleensä pääse. 

Muut rakkaat pysyköön anonyymeinä :)

Toivottavasti teilläkin oli onnistunut juhannus.

Vielä pari viikkoa töitä ja sitten on kesäloma! 

(Tosin vain reilun viikon mutta silti: JEE!)

-Suvi-