Alkukesä Yläkylällä

Hei vaan! Hengissä ollaan vaikka täällä ei ole liikehdintää näkynyt. Luen itse blogeja edelleen ja pidän niistä suunnattoman paljon! On mukava lukea hyvin tehtyjä blogeja ja etenkin kun tietää miten ison vaivan niiden pitäjät näkee bloginsa eteen.

Mutta mitäpä tänne, kevät meni hurjaa vauhtia, kesä tuli täysin yllättäen! Kaikkialla on niin ihanan vehreää, tuoksut on mitä huumaavampia ja hyviä ilmojakin on ollut paljon.

Koirien kanssa elämä on sujunut lupsakasti, vähän treenaten ja välillä hellepäivistä uimalla nauttien. Lilin kanssa treenataan tokoa, ja ehkä ollaan hieman edistyttykin, mutta ei meistä vielä syksyllä kokeeseen ole :D Milan kanssa lopetin tokossa käynnin, koska vanhalla rouvalla tuntuu olevan motivaatio-ongelmia, joten keskitymme tekemään vaan erilaisia hassuttelu temppuja, ilman vakavaa puurtamista. 

Pihaa on myllätty melko huolella. Viimevuonna tekemättömäksi jäänyt kasvimaa on nyt valmis, tosin aika pienellä valikoimalla vielä, peruna, porkkana, salaatti, herne ja mausteita; oregano, minttu ja lipstikka.

Suurena haasteena tässäkin on koirat, pitäisi olla kunnon aidat etteivät pääsis tallomaan kylvöjä. Saa nähdä nouseeko sieltä mitään, on sen verran tassun jälkiä porkkanapenkissäkin :D

Mansikat saivat ensikodikseen puunrungot terassin reunalla, täytyy laittaa ne syksyllä kasvimaan reunaan talvehtimaan.

Kukkapenkkejä on myllätty pitkin pihaa. Haasteita pihan suunnitteluun tuo monen monet kannot, joita piha on täynnä, enkä oikein keksi miten niitä voisi hyödyntää. Ne on pitkin pihaa, siellä täällä, eikä jokaisen juureen voi jotain istuttaa tai laittaa kukkapurkkia päälle. Vai voiko? 

Sitten se terde. Haaveilimme siitä jo viimekesänä ja nyt saimme sen vihdoin valmiiksi. Pari viikkoa sitten se täydentyi vielä tuolla seinämällä, jonka mieheni askarteli mökin vanhoista väliovista. Nuo harmaantuneet pystyparrut on myös mökiltä, kuistista jonka lumikuorma oli kaatanut viimetalvena.

Kivet tuohon ympärille on roudattu naapurin pellosta. Tämä mäenpäälinen, missä asumme on mielestäni ehkä maailman kivisin paikka. Tuo pientä lisämaustetta kukkapenkin tekoonkin ku ihan sama mihin lapionsa lyö, ni kiviähän sieltä löytyy. 

Kuistilla on kasvamassa myös chiliä, sain taimia rakkaalta ystävältäni, joka oli itse viimekesäisistä chileistä tallettanut siemeniä ja kasvattanut taimet. Saa nähdä tuottavatko ne satoa.

Kesä kuluu Yläkylällä leppoisasti, alkuviikon olemme koirain kanssa kolmestaan ja loppuviikolla talossa on myös isäntä paikalla, mikä on ihan parasta! Vielä neljä kuukautta reissutöitä.. Toivottavasti sitten ilmenee jotain parempaa tekemistä Keski-Suomesta! :D 

Ollaan kuulolla! 

-Suvi-