Uusi vuosi, uudet kujeet..?

Minulla on jokavuotinen tyyli paineistua uuden vuoden tienoilla jostain tällaisesta "elämä remonttiin"-tyyppisestä hössötyksestä. Samalla tavalla kuin syksyisin ekojen ruskan merkkien saapuessa tahtoisin taas lappiin vaeltamaan, edellisestä reissusta on 10 vuotta. Tällaista "remontoi elämäsi", "uusi vuosi, uusi alku" "tipaton/herkuton/löhilytön/superaktiivinen/urheilu-tammikuu" -juttuja pusketaan myös mediassa ihan tuutin täydeltä alitajuntaan ja jos et nyt tammikuussa muuta ruokavaliotasi, liikuntatottumuksiasi, asennettasi, vakaumuksiasi tai hanki kuntosalijäsenyyttä, olet huono ja laiska ihminen, ilman itsekuria ja päättäväisyyttä.

Minulla on muutama kohta elämässä, joihin muutosta pitäisi ehkä tehdä, ei siksi että voisin paukuttaa henkseleitä sillä, kuinka monta kertaa olen käynyt juoksulenkillä tai kuntosalilla per viikko, vaan siksi että se olisi hyväksi minulle. MUTTA, en yksinkertaisesti saa mitään kiksejä siitä että rääkkäisin itseäni juoksemalla räkä poskella ympäri pitäjää tai riehuisin monta kertaa viikossa kuntosalilla itseni kuoliaaksi. Olen tullut siihen tulokseen, että se ei ehkä ole pakollista. Ehkä siis en kiusaa itseäni tällä asialla enää, käyn lenkillä kun siltä tuntuu, ratsastan kerran pari viikossa ja ulkoilen koirien kanssa päivittäin. Jos joskus tuntuu että haluaa kuntosalille/juoksulenkille/muuten vain urheilemaan, niin sitten menen!

Toiseksi, jokin järjestelmällisyys pitäisi olla. Tavaroilla pitää olla paikat, keittiössä tulee olla siistiä ja ruuan tuoksuista, kalenteriin merkattuna kaikki menemiset ja tulemiset, koirien treenisuunnitelmat exel-taulukkona järjestyksessä ja tavoitteet kirjattuna ja analysoituna, sukat ei saa jäädä makkarin lattialle. Niin, kuullostaa upealta, järjestelmälliseltä, suunnitelmalliselta jne. Mutta kun tiedän etten ole sellainen. Välillä päätän että alan imuroida niin usein ettei koirankarvoja pääse kertymään (käytännössä tämä tarkoittaisi siis joka päivä), ei onnistu. Olen tullut siihen tulokseen, että olen huithapeli, hallitun kaaoksen mestari, "lompanleena" (kuten äitini nimittää tällaista säheltäjää), asun eräänlaisessa huvikummussa, täällä on asiat välillä sekaisin, tavarat missä sattuu, mutta silti, minä olen sellainen ja olen täysin tyytyväinen siihen. Ja olen itse halunnut koiria, joten hyväksyn sen että meillä on koirankarvoja, jotka sitäpaitsi häiritsevät kaikkia muita enemmän kuin minua. Joten en kiusaa itseäni tälläkään asialla.

Kolmanneksi, pitäisi syödä terveellisesti. Meillä kyllä syödäänkin ihan kohtalaisen hyvin. Mutta me myös herkuttelemme. Media ja kaikki nämä ruokatrendit (superfoodit, karppaukset jne.) asettavat paineita pienen ihmisen elämään. Meillä syödään jonkin verran kasviksia, pääsääntöisesti joka ruualla. Syömme paljon luomua ja suomessa tuotettua ja valmistettua ruokaa. Yritän suunnitella aina useamman päivän ruokalistan kerralla jotta kaupassa ei tarvi hypätä joka päivä, mm. siksi että sinne kauppaan on 20 km matkaa. Noh, pitäisihän sitä syödä kevyttä, kasvispitoista luomuruokaa, pois liiat rasvat ja ylimääräiset hiilarit, Pitäisi olla smoothieita, joilla saa olon kuin uudestisyntyneellä, semmosia ja tämmösiä marjoja, jauheita ja uutteita... Tähän asiaan pitäisi paneutua ja suunnitella sitä, jotta osaisi sitten syödä oikeanlaiset mössöt oikeaan kellonaikaan, jotta jaksaa tehdä töitä, urheilla, pudottaa painoa, näyttää hyvältä, olla parempi ihminen. Tässäkin osiossa tulen siihen tulokseen että ei ole mun juttu, enkä aio väkisin vääntää itseäni muottiin joka aiheuttaa pahaa mieltä ja riittämättömyyden tunteita. Aion siis ensikin vuonna tehdä ja syödä perinteistä suomalaista kotiruokaa, jatkan luomu-tuotteiden ostamista, ostan suomalaista ruokaa ja syön niitä kasviksia päivittäin. Ja sitten voin myös joskus viikonloppuisin vähän herkutella :)

Olen pohtinut näitä asioita aika paljon, monina vuosina, mutta nyt vasta olen uskaltanut alkaa myöntämään itselleni, ettei minun tarvitse olla mikään superihminen ollakseni hyvä, kaikki nämä keräämäni paineet ovat ulkopuolelta asettuneita. Kunhan tuntee itsensä hyvinvoivaksi, tekee työnsä kunnolla, hoitaa kotinsa ja raha-asiansa niin ettei siitä aiheudu ongelmia nyt eikä tulevaisuudessa, on ihan riittävä. Toki jos jokin alkaa elämässä vaivaamaan, niin silloin pitää tehdä korjausliikkeitä, mutta mulla on hyvä koti, hyvä parisuhde, pari kivaa koiraa, vähän harrastuksia joista pidän, mukava työ ja muutama ihana ystävä joiden kanssa jaetaan elämän hyvät ja huonot hetket. Ei siis ole suurien korjausliikkeiden tarvetta. 

Lisään vielä lopuksi, että arvostan toki ihmisiä jotka pystyy niitä korjausliikkeitä elämässään tekemään! Tietenkin jokaisen pitää välillä kriittisesti tutkailla omaa olemistaan ja elämäänsä, ja on huikean hienoa, jos joku pystyy tekemään suuriakin muutoksia. Ja olen minäkin monesti innostunut jostakin ja jaksanut pari päivää ja sitten se on jäänyt.. Nyt päätän että lopetan sellaisen ;)

Kiitettäköön maailmakaikkeutta siis menneestä vuodesta ja siitä tulevastakin. Toivotaan että vuoden päästä voi taas ihmetellä oloaan ja huomata että kaikki on hyvin, tavallisesti, tavallinen on hyvä :)

-Suvi-