Instagram

Yläkylän tuuliviiri on nyt myös instagramissa nimellä @ylakylantuuliviiri. 

Sinne ilmestyy yksittäisiä kuvia elämän ja arjen varrelta, 

ehkä vähän juhlastakin :)

 Tervetula seuraamaan! 

Ja muista myös facebook (klik!)

sielläkin loogisesti nimellä yläkyläntuuliviiri.

-Suvi-

Kesän kukkasia

Mistähän se johtuu että ihmiset inhoavat lupiineja? 

Mun kotipaikassani niitä oli aina tooodella paljon ja minä rakastin niitä, 

rakastan edelleen. 

 Minusta ne on aina ollut kauniita, monine eri väreineen ja ilmestymisellään viimeistelleet kesän tulon. Joskus lapsena kerättiin niistä noita kukkia irralleen ja koristeltiin hiekkateitä ja kuivaneita siemenkotia käytettiin leikkimökin keittiössä herneinä.  

Meidän pihassa odottelen aukeavaksi pionia, joka kukki viimekesänä aivan upeasti! 

Niputin sen narulla, ettei oksat kaadu kun kukat alkavat aukeamaan. Nokkosia en ole hennonut heittää pois jos ne vaikka päätyisivät pataan tässä joku päivä. 

Lumipallokin kukkii, tosin puolet pensaasta on kuollut. Kuivuneet karahkat sojottaa kohti taivasta. Mistähän sekin johtuu ja mitä sille voisi tehdä? Ajattelin syksyllä pistää sen matalaksi ja jännityksellä odottaa ensi keväänä josko se sieltä vielä nousisi. Voikohan sille tehdä niin? 

Vaatii varmaan tää mun viherpeukalo vielä harjoitusta. Kasvimaalla sentään on elämää, herneet nousevat hurjaa vauhtia, salaattia taitaa tulla reilusti, kukkakaali on tehnyt jo melkoisia taimia. 

Olisipa juhannuksen jälkeen kunnon kesäkelit ni saisi myllätä tuolla ulkona puuhailemassa iltamyöhään :)

-Suvi-

Ohjelmassa ongintaa

Kävimme siippani kanssa tässä joku aika sitten kesän ekalla onkireissulla ja huh minkälainen ilta sattuikaan! Aivan lumoavan upea, tyyni järvimaisema jossa hiljalleen liikkui sumupilviä...

...välillä näkyvyys peittyi lähes kokonaan...

...ja välillä sumuverho vetäytyi rannan metsiköihin .

Yhtään kalaa ei saatu koko reissulla, 

mutta luulen että muutamaa särkeä mahtavampi saalis 

oli yhteinen aika, hyvä fiilis ja nämä kuvat :) 

Me pakenemme kainuun korpeen viettämään juhannusta yhdessä siskoni perheen kanssa.

Ihanaa keskikesän juhlaa tasapuolisesti kaikille! 

Pitäkää hyvä fiilis yllä ja olkaa varovaisia! 

-Suvi

Alkukesä Yläkylällä

Hei vaan! Hengissä ollaan vaikka täällä ei ole liikehdintää näkynyt. Luen itse blogeja edelleen ja pidän niistä suunnattoman paljon! On mukava lukea hyvin tehtyjä blogeja ja etenkin kun tietää miten ison vaivan niiden pitäjät näkee bloginsa eteen.

Mutta mitäpä tänne, kevät meni hurjaa vauhtia, kesä tuli täysin yllättäen! Kaikkialla on niin ihanan vehreää, tuoksut on mitä huumaavampia ja hyviä ilmojakin on ollut paljon.

Koirien kanssa elämä on sujunut lupsakasti, vähän treenaten ja välillä hellepäivistä uimalla nauttien. Lilin kanssa treenataan tokoa, ja ehkä ollaan hieman edistyttykin, mutta ei meistä vielä syksyllä kokeeseen ole :D Milan kanssa lopetin tokossa käynnin, koska vanhalla rouvalla tuntuu olevan motivaatio-ongelmia, joten keskitymme tekemään vaan erilaisia hassuttelu temppuja, ilman vakavaa puurtamista. 

Pihaa on myllätty melko huolella. Viimevuonna tekemättömäksi jäänyt kasvimaa on nyt valmis, tosin aika pienellä valikoimalla vielä, peruna, porkkana, salaatti, herne ja mausteita; oregano, minttu ja lipstikka.

Suurena haasteena tässäkin on koirat, pitäisi olla kunnon aidat etteivät pääsis tallomaan kylvöjä. Saa nähdä nouseeko sieltä mitään, on sen verran tassun jälkiä porkkanapenkissäkin :D

Mansikat saivat ensikodikseen puunrungot terassin reunalla, täytyy laittaa ne syksyllä kasvimaan reunaan talvehtimaan.

Kukkapenkkejä on myllätty pitkin pihaa. Haasteita pihan suunnitteluun tuo monen monet kannot, joita piha on täynnä, enkä oikein keksi miten niitä voisi hyödyntää. Ne on pitkin pihaa, siellä täällä, eikä jokaisen juureen voi jotain istuttaa tai laittaa kukkapurkkia päälle. Vai voiko? 

Sitten se terde. Haaveilimme siitä jo viimekesänä ja nyt saimme sen vihdoin valmiiksi. Pari viikkoa sitten se täydentyi vielä tuolla seinämällä, jonka mieheni askarteli mökin vanhoista väliovista. Nuo harmaantuneet pystyparrut on myös mökiltä, kuistista jonka lumikuorma oli kaatanut viimetalvena.

Kivet tuohon ympärille on roudattu naapurin pellosta. Tämä mäenpäälinen, missä asumme on mielestäni ehkä maailman kivisin paikka. Tuo pientä lisämaustetta kukkapenkin tekoonkin ku ihan sama mihin lapionsa lyö, ni kiviähän sieltä löytyy. 

Kuistilla on kasvamassa myös chiliä, sain taimia rakkaalta ystävältäni, joka oli itse viimekesäisistä chileistä tallettanut siemeniä ja kasvattanut taimet. Saa nähdä tuottavatko ne satoa.

Kesä kuluu Yläkylällä leppoisasti, alkuviikon olemme koirain kanssa kolmestaan ja loppuviikolla talossa on myös isäntä paikalla, mikä on ihan parasta! Vielä neljä kuukautta reissutöitä.. Toivottavasti sitten ilmenee jotain parempaa tekemistä Keski-Suomesta! :D 

Ollaan kuulolla! 

-Suvi-

Asioiden tärkeysjärjestys

Onpa jäänyt harvalle postaukset viimeaikoina. Se joshtuu siitä, että aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Kun aloitin tämän blogin pitämisen, yllätyin siitä miten paljon aikaa se vaatii eikä minulla sitä valitettavasti ole irroittaa välttämättä edes kerran viikossa. Kokopäivä työ, kaksi koiraa ja kodinhoito sekä sosiaalinen elämä vievät aikani ja olen sitä mieltä ettei bloggaaminen pääse kiilaamaan noiden asioiden edelle tärkeysjärjestyksessä. 

Kesää odotellaan innolla, tosin hiljattain on selvinnyt, että reissutyöleskeys tulee jatkumaan ainakin syksyyn (se väliaikainen reissutyö, josta joskus aiemmin kerroin). Mutta uutta kasvihuonetta suunnitellaan, terassi pitäisi tehdä ja sitä sun tätä. Saa nähdä miten viikonloput riittää! Nämä kuvat on viimekesältä, vähän kesäiltojen tunnelmaa :)

Ensi viikonloppuna alkaa myös uusi koiraharrastus, kesän lähestyessä lähestyy myös paikkakunnan koiratapahtumat, kisat ja näyttelyt joissa olen mukana järjestämässä. On niin paljon tekemistä ja niin vähän aikaa...

Joten, blogi hiljenee nyt. Ei kokonaan, mutta aion pudottaa postaus paineet harteiltani ja keskityn täysillä siihen mitä tapahtuu reaaliajassa, minun fyysisessä ympäristössäni. Nyt esimerkiksi lähden tekemään treenisuunnitelman koirille ja parin tunnin päästä lähdetään toko-treeneihin. Ihan off-linenä ;)

Käykää välillä kurkkimassa täälläkin, luulen että kirjoittelen tänne välillä kuulumisia ja kesätunnelmia Yläkylältä!

-Suvi-

Mila Toimi Marjatta 6v!

Toisen koirani syntymäpäivä on 6.1. 

Tämän johdosta haluaisin esitellä teille Milan, 

viralliselta ristimänimeltään Rocbee Maryanna, 

mutta meille Mila, Mimaski, Mila Toimi Marjatta.

Vanhempani eivät koskaan suostuneet hankkimaan meille koiraa kun olin lapsi 

(hevosen tosin hommasivat, ja sehän onkin vallan helppo lemmikki se!). 

Sanoivat että sitten kun minulla on oma koti, niin voin ottaa niin monta koiraa kuin haluan. 

Taisin asua vuoden poissa kotoa, niin luokseni muutti Mila, walesinspringerspanieli narttu (rodun esittelyä). Ensimmäinen koirani, unelmieni täyttymys. 

Mila oli nuorempana riiviö. Siinä asui kaikki maailman energia, se oli hellyyttävä ja raivostuttava. Keksi milloin mitäkin kolttosia.. 

Mutta tuo tullessaan n. 3 kilon rääpäle vei sydämmeni niin, että päätin taistella kaikki taistelut sen kanssa ja lopussa todella taitaa kiitos seisoa. 

Ennen kaksi vuotiaana todettua atopiaa harrastimme näyttelyitä ja pärjättiinkin hieman. 

Atopia vei ihon huonoon kuntoon kerta toisensa jälkeen, 

eikä sairaudesta johtuen jalostukseen käyttö tule kuuloonkaan, 

sillä sairaus on periytyvä. 

Tästä syystä näyttelyt jäivät ja ollaan keskitytty 

sen jälkeen rennompiin harrastuksiin. 

Jyväskylän kansainvälinen näyttely 2009

Helsinki, Voittaja 2009

Nykyisin harrastamme tokoa (tottelevaisuus koulutusta) ja Milasta on kasvanut fiksusti käyttäytyvä ja hieno koira. 

Hyvää syntymäpäivää Mila!

Gordoninsetteri

Viime sunnuntai oli koira-asioiden täyteinen päivä, aamulla ulkoilin rakkaan ystävän ja hänen koiriensa kanssa, iltapäivä meni paikallisen koiraharrastusporukan vuosikokouksessa, se poiki minulle paikan yhdistyksen johtokunnassa, joka kokoontui heti perään. Päästään tällekkin vuodelle järkkäämään kaikenmoista ohjelmaa koirille ja koiraihmisille :) Ja koska tammikuussa esittelin vanhemman koirani Milan (spanielipostaus klik!) ajattelin tehdä saman myös meidän juniorista, Lilistä, meidän Lili Vieno Birgitasta.

Gordoninsetterit ovat seisovia lintukoiria. Rodun esittelyä löytyy TÄSTÄ. Näiden koirien elämäntehtävä on siis metsästää lintuja ja sen kyllä huomaa meidänkin neidistä. Osa suomalaisista kasvattajista myy pentuja vain metsästäville ihmisille, joka toisaalta on myös minun mielestäni ihan järkevääkin, koska vahvasti riistaviettinen koira saattaa tuottaa hankaluuksia tilanteessa jos toisessakin. Vaikka meillä ei metsästetä, on meillä silti kaksi metsästyskoiraa, tosin olen pyrkinyt pitämään huolen siitä että metsästyskoiran energia saadaan kanavoitua johonkin järkevään toimintaan, vaikka se ei aina metsätykseen liity.

Lili oli minulle tullessaan puoli vuotias, laiha ja arka setterivauva. Se pelkäsi kaikkea, ei ollut ikänään ollut autossa, hihnassa, saati sitten muutenkaan ihmisten ilmoilla tai tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa. Minä asuin silloin aivan Jyväskylän keskustan tuntumassa, kerrostaloyksiössä ja vietin elämää, jossa lähes päivittäin oltiin tekemisissä eri ihmisten ja koirien kanssa. Mahtoi olla melkoinen kulttuurishokki tuolle pallerolle. 

Ensimmäinen puoli vuotta meni varmaan siihen, että opeteltiin olemaan hihnassa ilman että edettiin juoksemalla taluttajan ympäri niin kauan kun hihnaa riitti. Opeteltiin olemaan autossa itkemättä, tehtiin havaintoja siitä että meillä ei tarvitse juoda vesikuppia aina tyhjäksi kun siihen laitetaan vettä, sitä tulee aina lisää, ruuan saa kaksi kertaa päivässä ja sen voi syödä rauhassa, kukaan ei sitä sinulta vie pois. 

Typykkä kotiutui kyllä melko hyvin, tulivat alusta asti juttuun Milan kanssa, joka tuolloin oli 4-vuotias. Pikkuhiljaa alkoi käytöstapojakin tulla esille ja Lili hoksasi, että ihmisen kanssa voi ja kannattaa tehdä yhteistyötä, eikä vain hösöttää oman vaistonsa varassa joka tilanteessa. 

Vielä Jyväskylässä asuessamme ehdimme muutamia kertoja käydä agilityssä, joka osoittautui ihan ykköslajiksi, sekä koiralle että omistajalle. Maalle muutettuamme kuitenkin lonkkakuvat kertoivat karua tarinaa periytyvästä lonkkanivelen kehityshäiriöstä (lonkkanivel dysplasia) tuloksella D/D eli kohtalainen nivelen kehityshäiriö. Agilitystä tuli meille epäsäännöllistä iloittelua ja tavoitteellisempi harrastelu vaihtui tokoon, eli tottelevaisuuskoulutukseen. Keväämmällä alkaa myös haku, eli ihmisten ja esineiden hakua maastosta. Odotan innolla :)

Kotona Lili on hellyyden kipeä sylikoira, vaikka fyysinen koko ei tätä puolla (60cm x 25kg).

Se hössöttää ja vöyhöttää, on mielellään "apuna" kaikissa kodin töissä, ja heittää helposti parinkin tunnin lenkin laukkaamalla ja sinkoilemalla edes takasi. Olis hauska joskus virittää siihen joku matkamittari :D 

Lili on setterimäiseen tapaan iloinen, rakastava ja vilkas, vieraita kohtaan hieman hitaasti lämpenevä ja ujosteleva. Juuri hyvä, rakas karvakasa. Pienestä ujosta luuviulusta on kahdessa vuodessa kasvanut yritteliäs toko-koira, ja aion tulevaisuudessakin panostaa yhteiseen harrastustoimintaan.

-Suvi-