On tullut se aika elämässäni, jonka olen toivonut välttäväni.

Reissutyöleskeys.

Isäntä sai töitä Helsingistä ja täällä mä oon, viikot keskenäni.

Noh, tämän järjestelyn pitäisi olla väliaikainen. Ehkä muutama viikko, pari kuukautta, tai sitten vähän pidempään. Ehkä hieman ahdistavaa on myös se, että en tiedä koska se loppuu. 

Olen aika seurankipeä tyyppi, eikä omakotitalon pyörittäminen yksinään kuullosta ollenkaan houkuttelevalta idealta. Toivon, että tämä aika tekis loppujen lopuksi vain hyvää, saan puuhastella arkisin omia juttujani ja ehkä viikonloppuinen yhteinen aika tuntuu arvokkaammalta, ei niin itsestään selvyydeltä.

 Samalla pelkään, että tuun ihan mökkihöperöksi, en saa nukuttua, säikyn naurettavia asioita 

(kuten koirien haukahteluja, tuulen huminaa, puiden räsähtelyjä uunissa) 

Nii ja sitä hemmetin keittiön ikkunan takana roikkunutta koristetta, joka sai tänä aamuna heti viiden perästä lähdöt, kun se heilahti tuulessa ja näytti erehdyttävästi siltä että joku (henkilö) liikkui ikkunan takana. 

Hyi olkoon, hyvä ettei kahvikuppi lentäny pitkin keittiötä!

Olen kuullut naisten suusta uhoa siitä, kuinka pitäisi jättää joskus kaikki kotityöt tekemättä, niin miehet huomaisivat miten paljon "huomaamattomia" tai itsestäänselviä asioita naiset tekevät kotona. Täytyy myöntää, että minä saan meillä nyt tuta sen miten paljon täällä tapahtuu ilman minua. 

Meillähän ei tule edes hanasta lämmintä vettä automaattisesti, vaan se vaatii tulien pidon keskuslämmityskattilassa. Eikä lämpene patterit tai lattialämmitys. Eli partiotaitoja kysytään, useaan otteeseen ennen ku ollaan juhannuksessa, sen nuotion teon on parempi onnistua ku pitäis suihkuun päästä! :)

Yritän nyt keskittyä asian positiivisiin puoliin, katson telkkarista ihan mitä haluan, virkkaan vaikka koko illan, tai syön kummallisia kokeilevan keittiöni antimia ilman toisen äimistelyjä :)

Mukavaa alkanutta viikkoa, minä lämmittelen täällä savupirttini leivinuunia

 ja toivon ettei pakkaset kovin kiristy!

-Suvi-