Sukujuuria ja isänpäivää

Olimme viikonlopun Kainuussa, Ristijärvellä mieheni mummon luona. 

Siellä sijaitsee myös "meidän mökki", eli siis mieheni vanha mummola,

 joka on jossain vaiheessa vilahtanut täällä blogissakin. Mökki ei ole talvikäytössä, vaikka se periaatteessa mahdollista olisikin. Kävimme kuitenkin lauantaina koirien kanssa tarpomassa Pihlajavaaralla, tsekkaamassa että mökillä on kaikki ookoo. Lunta oli jo melko reilusti, moottorikelkan jälkiä siellä täällä, pakkastakin kymmenisen astetta. Ja luonto oli satumaisen kaunis :) Mieheni kysyi ottamiani kuvia katsellessaan, miksi olin ottanut mustavalkoisia kuvia? No ei ne mustavalkoisia ollu, luonnossa vaan ei ole värejä sillä kelillä.

Mieheni suku on tosiaan sieltä Kainuun korvesta kotoisin, vierailemme mummun luona muutaman kerran vuodessa. Mummu onkin oikea teräsmummu, 86v. virkeä ja yksin asuva leskirouva, tykkää meidän koirista hirmuisesti ja lellii niitä aina niin etteivät meinaa kotiin enää meidän matkassa lähteä. Mökki on miehelleni tärkeä paikka, hän on siellä lapsena viettänyt kesiä ja muita lomia, ovat kuulemma joulujakin viettäneet siellä. Harmiksemme matka on vaan niin pitkä ettei ihan harvase viikko tule lähdetyksi, n. 400 kilometriä, reilu 4 tuntia autossa... Työviikon päälle ja sunnuntaina takaisin.. 

Isänpäivää meillä ei paljoa vietetty, omia lapsia ei ole,
mieheni toivotteli puhelimitse hyvät isänpäivät omalleen ja minun osani
oli käydä viemässä kynttilä haudalle.
 Isäni kuoli pari vuotta sitten yllättäen ja isänpäivät on sen jälkeen olleet hieman
 ahdistavia päiviä, mutta olen päättänyt asennoitua asiaan vaalimalla positiiviasia muistoja
 ja olla onnellinen siitä että minulla oli niin mahtava isä.
Tosin näihin aatoksiin ei tarvita edes isänpäivää,
asia käy mielessä edelleen useita kertoja viikossa.

Syvällisistä aatoksista huolimatta, mukavaa viikkoa kaikille!
Ja muistakaa niitä isejä, äitejä ja ystäviä muulloinkin
kuin vain niille kalenteriin raivattuina aikoina!

-Suvi-

Puita puita!

Tarpeeksi selkeästi ilmaisin taas tahtoni kelien suhteen edellisessä postauksessa,
 sillä nyt on pakkasta! Hyvä hyvä! :)

Pakkanen tietää meillä myös puita uuniin. Paljon, useaan uuniin. Joten eilen harrastettiin puiden ajoa juuri remontin pyörteistä selvinneeseen liiteriin. Äiti tuli auttamaan kun lupasin talkoo palkaksi saunotuksen meidän saunassa, edullinen apumies :) Puita oli "kioskissa" eli ulkoliiterissä ja sieltä ne piti kärrätä sisäliiteriin ja ulkona oleva halkokasa siirrettiin kuivumaan "Kioskiin". Se mistä tuo koppi on nimen "kioski" saanut, on minulle hieman mysteeri, jossain vaiheessa siitä vaan alettiin puhumaan kioskina :) Meillä menee vuodessa varmaan reilu 20 mottia polttopuita, joten niitä on jokapaikka täynnä.

Meidän "kioski"

Olemme lähdössä viikonlopuksi Ristijärvelle, missä on mieheni mökki ja mummola. Täytyy lämmittää huushollia valmiiksi, jotta sunnuntaina ei olisi yhtä kylmä kuin viime sunnuntaina kun tulimme Hyvinkäältä, tuvassa oli 11 astetta lämmitä :D Tehtiin tulet uuneihin ja peti sohvalle ja nukuttiin siinä, huonosti ja ahtaasti tosin, mutta makkarissa olis palentunu. Koiratkaan ei suostunu nukkumaan lattialla, vaan molemmat änkes meidän väliin lämpimään.

Täytyy lyödä pökköä pesään ja pakata lämmintä mukaan Kainuuseen, siellä on kuulemma lunta ja pakkasta, joten täytyy varautua talviseen meininkiin :)

Ihanaa ja lämmintä viikonloppua kaikille! 

-Suvi-

Vettä ja kuraa

Meillä sää on ankea, vettä sataa, on harmaata ja kuraista. Tällaisessa kahden rymykoiran perheessä kuran määrä konkretisoituu monta kertaa päivässä kun koirat käy pyörähtämässä ulkona ja joka reissun jälkeen käydään tassupyykillä kylppärissä, joka on sitten myös juuri sen näköinen että siellä on käynyt kaksi pitkäkarvaista, korvista hännänpäähän rapaista koiraa vähän kaunistautumassa... Huoh..

Noh, kaikesta tästä harmaudesta ja ankeudesta huolimatta on toiveikas olo. Ei voi tulla samanlaista talvea kuin viimevuonna! Eihän? Kyllä kohta tulee lunta ja pakkasta, tuleehan?? Varovaisen optimistisesti yritän suhtautua tulevaan talvikauteen.

Viimeviikko hurahti Etelä-Suomessa pienissä remppahommissa, olin kälyn perheen luona loisimassa koko viikon ja samalla fiksailin vähän seiniä uuteen uskoon. Tuli paljon vaaleaa raikasta pintaa, nuhjuisen tapetin tilalle :) 

Luovuin myös yhdestä "en oo koskaan"-pelin valttikorteistani, matkustin nimittäin junalla ekaa kertaa elämässäni (kyllä, en siis oo koskaan aiemmin ollut junassa. Outoa, eikö?) Tiedättehän "en oo koskaan"-pelin? Osallistujat kertovat asioita itsestään joita ei oo koskaan tehnyt, mutta muut todennäköisesti ovat. Tälläerää jouduin siis ihan omin pikku aivosoluin vaihtamaan Helsingissä bussin junaan ja sillä köröttelin määränpäähäni. En edes eksynyt :D Kyllä sitä välillä tuntee itsensä niin maalaiseksi!

Nyt kun olin viikon pois kotoa, on huusholli sen näköinen, että isäntää ei oo kauheasti kiinnostanut siivota ja järjestellä paikkoja, joten se olisi nyt edessä! Koiratkin on ollut viikon treenilomalla, tänään nähdään mitä tuo tauko on tehnyt niiden innolle. Kävin myös ostelemassa vähän askartelutarvikkeita, kunhan ensin saadaan perusasiat urilleen, voidaan aloittaa joulu- ym. askartelut. Muutaman lahjan aion tänä vuonna tehdä ja lahjoittaa, mutta ei niistä enempää, jos asianosaiset vaikka käyvät täällä lukemassa ni ei mene ylläri pilalle :)

Mukavaa viikkoa!

-Suvi-

Koiruuksia tuutin täydeltä

Viikonloppuna pidimme meidän "koiraporukan" syyskokouksen ja syyspäivän, käytiin syömässä, keilaamassa ja kokoustettiin. Suunniteltiin uusia koulutuksia, leirejä ja kokeiden pitämisiä. 

Onnistuin työntämään itseni taas sellaisiin hommiin, että vähän oikein etukäteen jännittää! Lupauduin järjestämään ensi kevääksi meidän paikkakunnalle BH-kokeen, eli koirien käyttäytymiskokeen. Meidän seurassa on useampia koirakoita joiden pitäisi tuo koe suorittaa, koska se vaaditaan ennen kuin voi osallistua palveluskoirien muihin koelajeihin. Nyt on siis mahtava tilaisuus heille päästä omalla paikkakunnalla suorittamaan tuo koe. 

Noh, mukavaltahan tuo kuullostaa, mutta ainut mihin en itse kiinnittänyt kauheasti huomiota oli se, ettei minulla ole oikeastaan minkäänlaista käsitystä siitä miten tuollainen koe järjestetään, lisäksi lupauduin treenaamaan yhden kaverini koiran tuohon kokeeseen ja osallistumaan sen koiran kanssa. Juu, ei muutaki tulta päin vain, ei se niin vaikeaa voi olla... Eihän? :D Aamulla vierähti useampi tunti palveluskoiraliiton nettisivuilla lukemassa kaikkia ohjeita ja sääntöjä, tutustumassa hakemuksiin jne.. Onneks mulla on asiantunteva tukiverkosto puhelinsoiton päässä!

Nämä kuvat on mun omista koiruuksista, joiden sielunelämä on vahvasti järkkynyt kun mami on ollut kaiket päivät kotona ja pitänyt treenata kaikenmaaliman hömpötyksiä joka päivä. Tänäänkin lenkin ja treenien jälkeen on möngitty tyynyjen sekaan sohvalle kuorsaamaan, on pikkukoirilla niin rankka elämä ;)

Oikeasti kyllä innolla odotan tulevia koirajuttuja, pääsen treenaamaan belgianpaimenkoiraa, joka on tyyliltään hyvin erilainen kun nuo omat koirat. Oman koiran kanssa on tammikuussa eka möllitoko-koe (eli epävirallinen tottelevaisuuskoe) 

Ja jospa sitä pääsis ensi vuoden puolella niihin virallisiinkin kokeisiin :) Ja sitten kun on yhdet kokeet järjestänyt ni seuraavalla kerralla tietää miten se toimii.

Märästä ja koleasta säästä huolimatta pirteää viikon alkua! 

-Suvi-

Pinterestin joulu!

Voihan koukutus! 

Liityin jokin aika sitten pinterestiin, ja olen totaalisesti koukuttunut siihen! Sieltä löytyy aivan mahtavia askartelu-, sisustus-, hius- ja tiesmitä-ideoita. 

kuva pinterestistä

Nyt kun pakkasta on ollut monta päivää on mieleen tullut myös joulu. Rakastan joulua ja sen laittamista ja odotan innolla koska kehtaan alkaa kaivamaan esille ensimmäisiä koristeita ja valoja :)

Kuva pinterestistä

Kuva pinterestistä

Täytyy varmaan askartelutarvikkeita lähteä tästä shoppailemaan, jotta saadaan koti joulukuntoon sitten jossain vaiheessa :) Ja käykää te inspiroitumassa siellä pinterestissä! Se on mahtava ideapankki.

Kuva pinterestistä

Kuva pinterestistä

-Suvi-

Prinsessan sänky

Tämä ylimääräinen vapaa-aika on saanut minusta esille taas sen luonteenpiirteen, jonka olen aina tiennyt olevan, mutta ulkopuolisten tekijöiden aiheuttamat "pakkoliikkeet" (työ) on pitänyt sen kurissa. Olen keskittymiskyvytön, inspiraatiot iskevät kesken minkä tahansa, kaikki-heti-mulle-nyt! Saan siis mitä ihmeellisempiä ideoita ja nyt kun on sitä aikaa, ne toteutetaan heti, oli mikä tahansa homma kesken.

Olen pitkään haaveillut sänkykatoksesta, tai miksi tuota sanotaan? Olkoon nyt katos. 

Mieheni ei anna sellaista hommata meidän omaan makkariin, ei kuulemma aio majassa nukkua :D Varsinkaan pitsimajassa..

 Joten nyt se on vierashuoneessa, jos siihen vaikka hänenkin silmä tottuu ;)

Olin eilen korjaamassa isännän takin vetoketjua ja onpelukone alkoi kiukuttelemaan. Hermostuksissani raivailin sitten työhuonetta ja yhdet pitsiverhot pyöri siinä vähän edessä. Jostain se ispiraatio iski ja niistä tuli tuo prinsessan sänkykatos. "Vanne" on väännetty rautalangasta ja kattoon kiinni ihan vain valkoisella puuvillalangalla. 

Saa nähdä mitä tänään tapahtuu, kun ei ole taaskaan suunniteltu mitään ohjelmaa koko päivälle...

-Suvi-

Bannaaniletut

Olen kuullut monesti puhuttavan banaani letuista, mutta vasta pari viikkoa sitten sain hieman lisäselvitystä aiheesta. En tiedä onko tämä se "virallinen" banaanilettu, mutta helppoa, nopaa ja hyvää tämä ainakin on.

 

PikaBanaaniLettu, 1 annos

 

1 Banaani

2 kananmunaa

pikku liraus hunajaa

 

Pyöräytetään tasaiseksi blenderissä tai sauvasekoittimella,

paistetaan pannulla ja pistellään poskeen! NomNom!
 

 

Sekaan/kyytipojaksi voi lisätä marjoja tai hedelmän paloja, jälkkäriksi vaikka jätskin kanssa.

 

Herrkullista maanantaita!

 

-Suvi-