Pinnatuolit

Viimekesänä myytiin meidän vanha mummolantalo, talo oli ollut tyhjillään jo reilun vuoden ja kaikki tavarat oli siellä suurinpiirtein niillä paikoilla mihin ne oli jääneet kun mummu muutti palvelutaloon kirkolle. Kävimme ennen myyntiä tonkimassa vanhoja tavaroita, sovimme porukalla että jokainen ottakoon mitä tahtoo ja loput viedään kaatopaikalle. Ja voi miten paljon kaikkea roinaa sinne olikaan kerääntynyt :( Vanhoja kirjoja, petivaatteita, patjoja.. Mutta oli siellä seassa muutama helmi, ja meille noista helmistä muutti ruokaryhmä, pinnatuolit ja pyöreä pöytä.
 

 

Myrkynvihreät kalusteet eivät tosin sellaisenaan meitä ihastuttaneet, mutta kun itse tekeviä ihmisiä ollaan, otin kalusteet kauniiseen käsittelyyni ja niistä tuli vaalean harmaat.

 

 

Sijoituspaikkana niille on suunniteltu kuisti, tosin ne on niin kauniit että tekisi mieleni raahata ne keittiöön! Mutta kuistilla ne nyt olkoon, ja nyt malttamattomana odotellaan että kevät meille saapuu että saadaan kuisti maalattua sisältä niin aletaan päästä siihen ihanaan maalaiskuisti-tunnelmaan mitä halajan.

 

 

Tämä ja seuraava viikko onkin meille hyvin mielenkiintoinen, kun isännän siskon koirat on meillä hoitolapsina, sellaiset mustat, karhun näköiset ja vasikan kokoiset :) Meidän tytöt ei tosin aivan välittömästi olleet kovin innoissaan tästä järjestelystä, mutta en usko että ne jaksaa kovin montaa päivää mököttää.

 

Reipasta viikkoa! 

-Suvi-

Liikuntarajoitteisten toimintakeskuksesta päivää!

Kuten otsikko kertoo, meillä on ollu vähän vaikeeta. Viime kerralla kerroinkin meidän koirien leikkauksista ja nekään ei sitten mennyt ihan niinku Strömsössä konsanaan... Milan kanssa on kolmesti ravattu lääkärissä, on ollut vatsa sekaisin, turvotusta ja tulehdusta. Toinen antibioottikuuri on menossa, toivottavasti nyt paranee, tuo "pönttökin" on sillä ollut päässä jo kolme viikkoa suunnitellun 10 päivän sijaan.. Voi ressukkaa :( Sielua särkee kun toinen on niin reppana eikä sille voi edes selittää että miksi näin tehdään.

 

 Lili sensijaan toipui vallan mainiosti ja oli jo parin päivän päästä sitä mieltä että on aivan kunnossa ja voisi riehua ja retkuta juuri niinkuin ennenkin. No se 10 päivää jouduttiin köpöttelemään pikkulenkkejä hihnassa ja siitä pikkuhiljaa päästiin sitten treenailemaan ja lenkkeilemään vähän enemmän. Tämä viikko on tehty TOKOsulkeisia joka päivä kun viikon päästä olisi ensimmäinen koe, epävirallinen tosin, mutta siitä on hyvä aloittaa niin nähdään mihin ne rahkeet riittää :)

 

 

No mutta ei siinä vielä kaikki rajoittuneisuus mitä meidän kylästä löytyy, itsellä on lonkka vaivannut joulusta asti. Kuullostaa kunnon vanhainkodin meiningiltä ;) Aluksi se kiukutteli hieman aamupäivisin ja ajattelin että kevyellä liikunnalla ja kunnon venyttelyillä se siitä menee ohi. No ei mennyt. Ensimmäinen lääkärireissu tuotti hoidoksi lääkekuurin. Se auttoi niin kauan kunnes loppui.

Kävin uudelleen lääkärissä ja nyt asiaa alettiin viemään eteenpäin, helmikuun alussa on sitten jos jonkinmoisia lisätutkimuksia. Tällähetkellä meininki on sitä että heräilen joka yö aamuyöstä siihen kun jalkaa on levossa alkanut särkeä ja heräämisaikaan mennessä särky on jo niin kamalaa ettei meinaa sängystä päästä ylös. Päivän mittaan se hieman helpottaa ja tarvittaessa lääkkeillä sen saa hieman kuriin. Voi helmikuu tule jo! Ratsastaminenkin on nyt kielletty niin kauan että tiedetään mikä siellä on, ja lenkille voi mennä jos kärsii, eli koirat juoksee irrallaan ja minä linkutan perässä :D

 

Nyt kun liikunta on hieman rajoittunutta ja pakkastakin on ollut lähemmäs 100 astetta, ollaan puuhasteltu sisäll kaikenmoista. Olohuone sai uuden sohvapöydän, joka on tapojemme mukaisesti tehty itse työmaan jämäpuista. Olohuone on muuttanut muotoaan tämän talven aikana kyllä aika radikaalisti, pientä hienosäätöä tosin siihen on ehkä vielä luvassä ;)

 

 

Lisäsi olemme pitäneet leivontapäivää, siivouspäivää, maalauspäivää, lepopäivää ja vaikka minkälaista haahuilupäivää. Töihin ehkä hieman mieli alkaisi halajamaan, mutta se haaveilu on ehkä hieman turhaa tässä terveystilanteessa. Pitäisi jokin ryhti saada tähän arkeen, päivät vai lipuu ohi ja tuntuu että vaikka kokoajan jotakin touhuilee niin ei saa mitään aikaiseksi.

 

 

Työhuoneen liitutauluseinään taiteilin yks päivä tuollaisen viikkopäivyrin johon voi pistää ylös jotain muistettavaa. Sinne tulee lattia viikonloppuna! Sitten pääsen sisustelemaan sen valmiiksi :)

 

Me jatketaan täällä särkylääkkeiden voimalla ja odotellaan parempivointista huomista! Hiihtämäänkin pitäisi päästä!

 

-Suvi-

Pönttöpäät

Meidän molemmat koirat steriloitiin torstaina. Asiasta oli päätetty jo syksyllä, mutta Lilin juoksut veivät asiaa tänne tammikuulle asti. Lili sai juoksujensa aikaan raivokohtauksia ja retuutti Milaa milloin mitenkin, ja Mila 7v. alkaa olla jo sen ikäinen, että haluttiin ennaltaehkäistä vanhuudenvaivoja tällä osa-alueella. Toivotaan että näihin asioihin tulisi apua tästä.

Nyt minulla on täällä kaksi koiraressua kaulurit (joita meillä pöntöiksi kutsutaan) päässä ja sohvat on laitettu käyttökieltoon, koska kaikenlainen hypähtely ja hyökkiminen on kielletty nyt ainakin muutaman päivän, jotta haavat ei ratkea. 

Ensimmäinen yö nukuttiin porukalla patjalla olkkarin lattialla, Lili nyyhkytteli vähän väliä pitkin yötä ja minä lohdutin ja kyynelehdin, kun ei sille raukalle voi edes selittää, että kaikki on hyvin parin päivän päästä. Ottaa mamille vähän koville kun toiset on niin reppanoita.

Tällä hetkellä pitäisi siis saada ne pysymään rauhallisina. Tämän aamupäivän aikana on ainakin ilmennyt se, ettei Lili osaa kävellä, vaan se kulkee juoksemalla ja kun on vähän hutera olo eikä se ole ikinä ennen ollut tuo pönttö päässä, niin liikkuminen koostuu epämääräisistä ryntäilyistä satunnaisiin suuntiin ja pysähtyminen tapahtuu törmäämällä johonkin, siihen jäädään töröttämään sitten, kunnes joku tulee ja ohjaa seuraavaan suuntaan... Hohhoijaa... Jospa tämä tästä. 

Täytyy itse yrittää pysyä rauhallisena ja keksiä tekemistä joka on mahdollista toteuttaa olohuoneen lattialla :D 

Normaalimpaa viikonloppua teille!

-Suvi-

Kotona

Napsin muutaman kuvan kotona tässä yksi päivä ja tuli pientä uudistuksen tarvetta taas. Omia kuvia ja kuvia omasta kodista on hankalaa yrittää katsoa puolueettomasti, vaikka kuinka yrittäisi. Vaikka joku muu sanoisi, että ompa kivannäköinen se tai tuo, silti se näyttää omaan silmään ehkä hieman tylsältä tai tavalliselta. Sisustaminen on välillä vähän hankala laji, varsinkin tällaiselle, jolla on intoa paljon, mutta ei halua käyttää rahaa kauheasti, joten monesti pitää yrittää pyöritellä jo olemassa olevia tavaroita, jotta saisi mieleisen näköistä.

Sittenkun se inspiraatio iskee, pitäisi saada muutoksia tehtyä kerralla, mutta se on vähän suuruuden hulluutta, ei tässä tilanteessa ole varaa laittaa koko huushollin mattoja, verhoja ja lamppuja kerralla uusiksi :D 

Harmikseni se vierashuoneen remppa on vieläkin vaiheessa, lattia ja listat puuttuu edelleen. Ne kun saisi paikoilleen niin voisi keskittyä tärkeämpiin asioihin, kuten sisustukseen ;)

Joululomalla alkoi seljetä ajatus myös siitä, millaisia valaisimia tarvittais. Tällähetkellä lähes kaikki meidän lamput on sellaisia mitä on vaan kerääntynyt matkaan tässä vuosien varrella, kovinkaan montaa ei ole tähän kotiin ajatuksella hankittu. Paitsi tuo olohuoneen jalkalamppu, joka vilahti jossain kuvassa. 

Huonosti valittujen lamppujen lisäksi meillä on monenmoisia sydämiä, tuhaterilaista harmaan sävyä ja haave valkoisesta sohvasta, jota ei meille koskaan tule koska koirat. 

-Suvi-

Jäälyhdyt

Taisin tehdä viimeksi jäälyhtyjä joskus lapsena.
Maanantain kipakka pakkanen innoitti verestämään tuota vanhaa talviperinnettä,
 nyt pihassa on muutama kymmenen jäälyhtyä!

Viimetalvena verestettiin myös lapsuuden muistoja ja koristeltiin piha lumilyhdyin (klik!)

Hyvää vuoden viimeistä päivää!
Ja näin koiraihmisenä on vielä mainittava,
 että ammutaan ne raketit niille tarkoitettuna aikana!
Se helpottaa monen paukkuaran turren ja heidän ihmisten elämää :)

-Suvi-

Uusi vuosi, uudet kujeet..?

Minulla on jokavuotinen tyyli paineistua uuden vuoden tienoilla jostain tällaisesta "elämä remonttiin"-tyyppisestä hössötyksestä. Samalla tavalla kuin syksyisin ekojen ruskan merkkien saapuessa tahtoisin taas lappiin vaeltamaan, edellisestä reissusta on 10 vuotta. Tällaista "remontoi elämäsi", "uusi vuosi, uusi alku" "tipaton/herkuton/löhilytön/superaktiivinen/urheilu-tammikuu" -juttuja pusketaan myös mediassa ihan tuutin täydeltä alitajuntaan ja jos et nyt tammikuussa muuta ruokavaliotasi, liikuntatottumuksiasi, asennettasi, vakaumuksiasi tai hanki kuntosalijäsenyyttä, olet huono ja laiska ihminen, ilman itsekuria ja päättäväisyyttä.

Minulla on muutama kohta elämässä, joihin muutosta pitäisi ehkä tehdä, ei siksi että voisin paukuttaa henkseleitä sillä, kuinka monta kertaa olen käynyt juoksulenkillä tai kuntosalilla per viikko, vaan siksi että se olisi hyväksi minulle. MUTTA, en yksinkertaisesti saa mitään kiksejä siitä että rääkkäisin itseäni juoksemalla räkä poskella ympäri pitäjää tai riehuisin monta kertaa viikossa kuntosalilla itseni kuoliaaksi. Olen tullut siihen tulokseen, että se ei ehkä ole pakollista. Ehkä siis en kiusaa itseäni tällä asialla enää, käyn lenkillä kun siltä tuntuu, ratsastan kerran pari viikossa ja ulkoilen koirien kanssa päivittäin. Jos joskus tuntuu että haluaa kuntosalille/juoksulenkille/muuten vain urheilemaan, niin sitten menen!

Toiseksi, jokin järjestelmällisyys pitäisi olla. Tavaroilla pitää olla paikat, keittiössä tulee olla siistiä ja ruuan tuoksuista, kalenteriin merkattuna kaikki menemiset ja tulemiset, koirien treenisuunnitelmat exel-taulukkona järjestyksessä ja tavoitteet kirjattuna ja analysoituna, sukat ei saa jäädä makkarin lattialle. Niin, kuullostaa upealta, järjestelmälliseltä, suunnitelmalliselta jne. Mutta kun tiedän etten ole sellainen. Välillä päätän että alan imuroida niin usein ettei koirankarvoja pääse kertymään (käytännössä tämä tarkoittaisi siis joka päivä), ei onnistu. Olen tullut siihen tulokseen, että olen huithapeli, hallitun kaaoksen mestari, "lompanleena" (kuten äitini nimittää tällaista säheltäjää), asun eräänlaisessa huvikummussa, täällä on asiat välillä sekaisin, tavarat missä sattuu, mutta silti, minä olen sellainen ja olen täysin tyytyväinen siihen. Ja olen itse halunnut koiria, joten hyväksyn sen että meillä on koirankarvoja, jotka sitäpaitsi häiritsevät kaikkia muita enemmän kuin minua. Joten en kiusaa itseäni tälläkään asialla.

Kolmanneksi, pitäisi syödä terveellisesti. Meillä kyllä syödäänkin ihan kohtalaisen hyvin. Mutta me myös herkuttelemme. Media ja kaikki nämä ruokatrendit (superfoodit, karppaukset jne.) asettavat paineita pienen ihmisen elämään. Meillä syödään jonkin verran kasviksia, pääsääntöisesti joka ruualla. Syömme paljon luomua ja suomessa tuotettua ja valmistettua ruokaa. Yritän suunnitella aina useamman päivän ruokalistan kerralla jotta kaupassa ei tarvi hypätä joka päivä, mm. siksi että sinne kauppaan on 20 km matkaa. Noh, pitäisihän sitä syödä kevyttä, kasvispitoista luomuruokaa, pois liiat rasvat ja ylimääräiset hiilarit, Pitäisi olla smoothieita, joilla saa olon kuin uudestisyntyneellä, semmosia ja tämmösiä marjoja, jauheita ja uutteita... Tähän asiaan pitäisi paneutua ja suunnitella sitä, jotta osaisi sitten syödä oikeanlaiset mössöt oikeaan kellonaikaan, jotta jaksaa tehdä töitä, urheilla, pudottaa painoa, näyttää hyvältä, olla parempi ihminen. Tässäkin osiossa tulen siihen tulokseen että ei ole mun juttu, enkä aio väkisin vääntää itseäni muottiin joka aiheuttaa pahaa mieltä ja riittämättömyyden tunteita. Aion siis ensikin vuonna tehdä ja syödä perinteistä suomalaista kotiruokaa, jatkan luomu-tuotteiden ostamista, ostan suomalaista ruokaa ja syön niitä kasviksia päivittäin. Ja sitten voin myös joskus viikonloppuisin vähän herkutella :)

Olen pohtinut näitä asioita aika paljon, monina vuosina, mutta nyt vasta olen uskaltanut alkaa myöntämään itselleni, ettei minun tarvitse olla mikään superihminen ollakseni hyvä, kaikki nämä keräämäni paineet ovat ulkopuolelta asettuneita. Kunhan tuntee itsensä hyvinvoivaksi, tekee työnsä kunnolla, hoitaa kotinsa ja raha-asiansa niin ettei siitä aiheudu ongelmia nyt eikä tulevaisuudessa, on ihan riittävä. Toki jos jokin alkaa elämässä vaivaamaan, niin silloin pitää tehdä korjausliikkeitä, mutta mulla on hyvä koti, hyvä parisuhde, pari kivaa koiraa, vähän harrastuksia joista pidän, mukava työ ja muutama ihana ystävä joiden kanssa jaetaan elämän hyvät ja huonot hetket. Ei siis ole suurien korjausliikkeiden tarvetta. 

Lisään vielä lopuksi, että arvostan toki ihmisiä jotka pystyy niitä korjausliikkeitä elämässään tekemään! Tietenkin jokaisen pitää välillä kriittisesti tutkailla omaa olemistaan ja elämäänsä, ja on huikean hienoa, jos joku pystyy tekemään suuriakin muutoksia. Ja olen minäkin monesti innostunut jostakin ja jaksanut pari päivää ja sitten se on jäänyt.. Nyt päätän että lopetan sellaisen ;)

Kiitettäköön maailmakaikkeutta siis menneestä vuodesta ja siitä tulevastakin. Toivotaan että vuoden päästä voi taas ihmetellä oloaan ja huomata että kaikki on hyvin, tavallisesti, tavallinen on hyvä :)

-Suvi-

Ihanaa joulunaikaa!

Yläkylän porukka toivottaa oikein hyvää joulua ja vuoden vaihdetta kaikille! 

Palataan asiaan kunhan on kinkut saatu sulateltua!

-Suvi ja tonttutytöt Mila ja Lili-